Lähdimme Bequialle, jossa olimme kolme yötä. Tykästyimme paikkaan ja sen meininkiin. Vene oli poijussa lähellä rantaa, johon pääsi soutamalla, ja tuulelta suojassa. Iltaisin kuului rannalta vaimea musiikki, ja aamulla kukko kiekui rannalla, mihin herättiin. Kukoilla on kansainvälinen kieli, ne kiekuvat samalla tavalla kai kaikkialla, eli kukkokiekuu! Oli aivan kotoinen olo! Tapasimme Bequialla Ironsiden pariskunnan eli Jääskeläiset. Heidän kanssaan ajoimme paikallisbussilla lentokentälle. Lähetettiin ja vastaanotettiin kaksi konetta ja käveltiin marinaan takaisin.
Bequialta starttasimme St. Vincenttiin. Tullauduimme sisään Wallilaboussa ja ulos samalla kertaa.
Aamulla klo 7.00 oli startti kohti Rodney Bayta, johon saavuimme ristikkäisessä aallokossa klo 17.30, eli juuri ennen hämärää. Olimme olleet kuukauden reissussa ilman makeavesisuihkua. Ei me likaisia oltu, merivesikin puhdistaa! Alkoi valmistautuminen lomamatkaan Trinidadin kautta Curacaohon.
Lomalento Curacaohon lähti St. Lucian kentältä 12:30 PM. Saapuminen Trinidadiin 1:20 PM, lähtö taas 2:10 PM, ja perille saapuminen Curacaossa 4:25 PM. Eli lentäen matka taittuu!
Lento meni niitä saaria seuraten, mitä olimme purjehtineet kuluneen kuukauden. Oli hienoa nähdä ne myös ilmasta. Tunnistimme paikat ja lahdet, missä olimme olleet. Tuli Karibialainen fiilis, mitä ei aina merenpinnassa koe. Koneet olivat ATR72-600-tyyppisiä potkurikoneita, jotka vaikuttivat hyväkuntoisilta ja uusilta, tai ainakin hyvin siisteiltä. Ei mitään moittimista, mutta kylmä tahtoi tulla. Lentoyhtiö oli Liat, joka operoi ilmeisesti saarten väliä.
Kyllä tunteet seikkailivat siinä lennon aikana ties missä, kun kohta tavataan Siiri, Saimi, Terhi, ja Tomi taas pitkästä aikaa. Heidän mukana oli Koikkalaisen perhe: Tero, Laura ja lapset Iita ja Oona. Tomin sisko Virpi oli tullut myös Sveitsistä tähän joukkueeseen mukaan.
Kyllä menoa ja meininkiä oli, mentiin sinne ja tänne. Ei aina tiennyt missä ollaan! Oltiin kahdella uima-altaalla tai meressä, aamupalalla ja iltaisin syömässä. Bussikuljetukset kaupunkiin tai kauppaan kahdesti päivässä olivat ilmaiset, eli menoa oli, sen kun valitsi. Ravintolat kävivät hakemassa myös "ilmaiseksi", kun heille teki pöytävarauksen. Meidät haettiin kerran kahdella autolla, kun vahvuutemme oli 11 henkilöä.
Kyllähän se hotellielämä isoa on, kun kaikki on valmista, ja hoidetaan siivoukset ym. henkilökunnan toimesta. Aamuisin oli aamupala rantahietikolla palmujen alla! Omeletteja syötiin joka aamu, lohen ja katkarapusalaatin kanssa. Turvotus sen kun jatkuu. Saimikin sanoi, että Kustin maha on pullistunut lisää! Minä olen heille Kusti, sillä isoisäni oli Kusti, ja minä olen kuulemma Kustin näköinen. Tämä on kunnioitusta isoisääni kohtaan.
Kävimme merileijonaesityksessä, ja delfiiniesityksessä. Suuret akvaariot esittelivät merellistä eläimistöä. Snorklattiin. Tomi kävi sukellusafareilla - sitä toimintaa oli suurilla aluksilla, jotka lähtivät hotellin rannasta.
Hotellin nimi oli Lions Dive Beach Resort Curacao. Rannat ja miljöö olivat aivan huippua: siistiä, hoidettua, vartioitua, jne. Koimme lasten karnevaalikulkueen, mistä ei puuttunut mitään, mitä Riossa on, paitsi esittäjät olivat lapsia.
Loman huipennus oli sitten viimeinen yö: Siiri ja Saimi tulivat meidän huoneeseen yöksi. Siinä me pötkötimme, Mummo Saimin ja Kusti Siirin vieressä. Huoneistossa oli kaksi parivuodetta: hyvin mahduttiin. Kahdeksalta Terhi jo koputteli, että aamupalalle, ette kai te enää nuku. Myö kyllä nukuttiin.
Eivät tainneet vanhemmat saada nukuttua, kun Hemulit olivat meillä yötä, ja saivat vierihoitoa pitkästä aikaa. Eivät kyllä kerenneet kertoa, mitä vanhemmat sanovat tai tekevät, niin kuin ennen vanhaan silloin, kun mekin vietimme maallista elämää! Mutta se aika vielä tulee, kunhan maltetaan odottaa. Kaikki neljä lasta, kun tulivat meidän hotellihuoneeseen, kysyivät mennäänkö laatikolle. Meillä oli laatikko, missä oli hyvää lapsille... Jääköön sanomatta mitä, voitte vaan arvata!
Keskiviikkona ryhmä alkoi hajaantua, Kun Virpin kotimatka alkoi ja itkuhalauksin erottiin. Meillä muilla oli perjantailähtö niin, että Suomen lento lähti 5:10 PM ja St. Lucia 5:15 PM. Meidän lentomme myöhästyi 1,5 tuntia ja Amsterdamin kone 3 tuntia. Kaikki ovat kotiutuneet ehjänä ja yhtä kokemusta rikkaampana.
Martinique on seuraava kohde, mistä Matti jo soitti ja ilmoitti, että ovat siellä Sohfin kanssa.
