Rannasta tai sen läheisyydestä löytyy kaikki mitä tarvitaan. Jatta pesetti säkillisen pyykkiä, maksoi 25 ESD eli n. 7 EUR.
Kauppojen ollessa lauantai-iltapäivänä kiinni hyppäsimme paikallisbussiin ja menimme Hillsboroughun, joka on isompi paikka, ja jossa on useampi kauppa. Bussin kuljettaja näki, kun sataman aallonmurtajalle kiinnittyi kumivene. Hän ajoi oitis sinne ja tarjosi kahdelle purjehtijalle kyytiä. Herrat selittivät, että ottavat taksin, kun tarvitsevat polttoainetta. Heillä oli kolme kahdenkymmenen litran kanisteria mukana. No problem, sanoi bussikuski, kyytiin vaan, niin hän vie huoltoasemalle, joka oli siellä Hillsboroughssa, matkaa n. viisi kilometriä. Niin herrat pääsivät bensa-asemalle, johon heidät jätettiin. En tiedä, veikö bussi heidät takaisin, vai miten lie menneet. Täällä nämä paikallisbussit eivät aja ohi, eikä tarvitse perässä juosta, vaan ne tööttäävät, pyytävät kyytiin, ja kysyvät mihin ollaan menossa!
Me saatiin kauppareissu tehtyä, ja lähdimme odottamaan paluukyytiä bussiasemalle, mihin meidät ohjattiin. No, siinä odotellessa ajoi kadunvarteen leipomon pakettiauto, ja ihmiset ostivat tuoretta leipää. Minä menin sinne sekaan, ja palasin lämmin leipä kainalossa. Laillinen kauppa vai ei, en tiedä. Bussi tuli, ja meidät huudettiin kyytiin, että Tyrell Bayhin mennään.
Bussi kierteli ja kaarteli pitkin pitkin kukkuloita, eikä mennyt samaa reittiä mistä tultiin. Jatta jo kyseli, että mihinhän sitä ollaan menossa. Tuli kiertoajelu siinä samalla. Kyyti maksoi 7 ESD suuntaansa kahdelta.
Edellisen päivän kävelyretkellä Lindholmien kanssa saavuimme pienen kaupan eteen. Pelipaitaan pukeutunut kaveri kävi keskustelua henkilökunnan kanssa olutpullo kädessä. Saimme vaikutelman, että talon isäntä siinä ohjeistaa porukoitaan. Hän tervehti meitä, pyyti lähestymään, ja kysyi käykö oluet. No, meidät puhuttiin ympäri, ja teimme tilauksen. Kuistille siihen oven eteen asennettiin meille tuolit niin, että näimme sisälle, missä televisio oli päällä, ja heidän itsenäisyyspäivän juhlalähetys menossa. Siinä ohjelmaa seuratessa isäntämme poistui ja hyppäsi vieressä seisseeseen paikallisbussiin kuljettajan paikalle! Herra siis siinä sivussa, oman toimensa ohella, hommasi baarikauppaan pari asiakastakin. Kuvaa tämän kansan yritteliäisyyttä, ja miten he hiljaa huomaamatta vievät meidän dollarit. Hyvä näitä on hiukan auttaa, ei täällä hääppöiset olot ole.
Tapasimme täällä suomalais-ranskalaisen yksinpurjehtijatytön, joka kertoi syntyneensä Suomessa ja asuneensa 17-vuotiaaksi siellä. Sitten muutti Ranskaan, ja on ollut 18 vuotta siellä, ja nyt purjehtii Karibiankierrosta koiransa kanssa! Mukavan tuntuinen nätti tyttö ja rohkeakin. Seurasin hänen ankkurointiaan. Ajoi veneen ankkurointipaikkaan, juoksi keulaan, löysäsi ankkurikettingin. Sitten meni takaisin ruoriin, pakitti kunnes ankkuri piti, meni takaisin keulaan, laittoi sukellusmaskin päähän, hyppäsi veteen ja kävi tarkistamassa miten ankkuri oli pohjaan asettunut. Ui sitten perään, otti tikkaat alas veteen, ja nousi takaisin kannelle. Oppia olisi isommillekkin sedille.
Tänään seurasimme veneen vihkimistä ja vesillelaskua. Paikalla oli puoli kylää, ja osa kaupostakin kiinni. Pappi piti vihkimisen ja siunaamisen, joka sitten päättyi yleiseen rommin huiteluun, niin veneen päälle kuin kurkkuihinkin. Pienen moottorivian jälkeen koeajokin onnistui. Mekin ajoimme rantaan ja veneelle ilman moottorin pysähtymistä tänään. Ilmeisesti yläkerran isäntä siunasi matkamme, eikä halunnut kuulla kiroiluani, sillä tänään on sunnuntai.
Nyt lataamme veneen, niin kuin omiakin akkuja. Ihminen ei kuitenkaan ole kone mikä toimii yksinkertaisella akkujen latauksella! Pitäisi aina muistaa se. Slow life on ok.
Veneen pohjaa olemme puhdistelleet, sillä sinne näyttää kertyvän jo ties mitä kasvillisuutta. Potkurin kävin snorklaamalla krapaamassa. Siinäkin oli karheaa ja kovaa ainesta. Sen huomasi tänne tullessa koneajossa. Samoilla kierroksilla nopeus tuntui olevan solmun verran hitaampaa. Aamu-uinti veneen ympäri kaksi kertaa harja käsissä on samalla päivän avaus. Sukelluslaitteet olemme jo kaivaneet esiin. Kunhan on taas aikaa pukea ne ylle, niin pohja käydään paremmin läpi. Pohjanhuoltotelakointi olisi jo paikallaan, mutta se odottaa meidän tulevaisuuden päätöksiä.
