Mi Vida, meidän entinen vene nostettiin maihin 22.9.2012 Lappeenrannassa. Seuraavana päivänä lähdimme hakemaan Tomin kanssa Aidan venepukkia Helsingistä. Aidan hakureissu alkoi 26.9.2012 HSK:lta purjehtien Lappeenrantaan, missä olimme 1.10.2012 klo 23.05. Nosto maihin 20.10.2012, siirto 23.10.2012 Korkea-Ahoon halliin.
Alkoi veneen kunnostus läpi talven niin, että joka päivä oli veneasiat mielessä, ja töitä oli n. 1000 tuntia. Vesillelasku oli 21.5.2013, ja varustelu tapahtui siten, että 23.6.2013 pääsimme matkaan, ja sillä reissulla olemme edelleen! Tulee täyteen kaksi vuotta elämää veneellä, ja kaikkea mitä siihen liittyy. En tiedä näkyikö asiat ulospäin, kun en niistä pitänyt numeroa.
Olen miettinyt asioita aina iltaisin, kun makoilen veneen kannella tähtitaivasta katsellen. Paljonkohan niitä tähtiä on, kun joka ilta ainakin yksi sieltä putoaa. Loppuuko ne joskus?
Otavakin on siellä nurinpäin. Tämä korvaa TV:n katselun ja on sitä "laatuaikaa"!
Tässä muutamalla sanalla niitä mietteitä ja ajatuksia, joihin tulevaisuuden lähisuunnitelmat perustuvat. Olemme olleet kymmenen kuukautta "veneilemässä". On paljon koettu, niin hyvää kuin vähemmän hyvää. Elämä tuo asiat, niin hyvät, kuin ne huonommatkin, vaikka niitä ei tilaisikaan. Olemme nähneet maisemaa jos toistakin, tavanneet uusia ihmisiä, niin suomalaisia kuin muitakin kansallisuuksia. On tehnyt hyvää katsoa asioita välillä vähän etempää kuin sieltä kotimökin kuistilta!
Olen ostanut lähes kaikilta paikkakunnilta sanomalehden, niin isoilta kuin pieniltäkin. Ei löydy juttua meidän EU-pampuista, ei pääministereistä, ulkoministereistä, eikä muistakaan "kukkopojista", jotka siellä kotimaassa esittävät koko maailman napaa. Kimi Räikkönen on mies kenestä kirjoitetaan. Näin se vaan on.
Olemme olleet suhteellisen terveitä nämä kymmenen kuukautta. Pari vatsatautia kummallakin, ja molemmilta on hampaasta paikka lohjennut. Välillä iskee "paniikki" väsyneenä, että mitä jos jotain vakavampaa sattuisi - miten selvitä, kun olemme EU:n ulkopuolella, ja kaukana meidän kaikista sosiaaliturvista. Meitähän uhattiin, että meiltä otetaan suomalainen sosiaaliturva pois. Jatta haki lähdettäessä reseptilääkkeitä apteekista enemmän kuin kolmen kuukauden tarpeen. Kela ei korvaa kuin ne kolme kuukautta, ja hän lähti anomaan lisäkuukausien korvauksia Kelalta apteekin neuvojen mukaan. Sai korvauksen, 15e, mutta myös kyselykaavakkeen, oletteko muuttamassa ulkomaille vai minne? Heille pitää kuulemma ilmoittaa, jos on pois Suomesta yli kolme kuukautta!
Jos olette yli vuoden poissa, niin menetätte suomalaisen sosiaaliturvan! Mikä on osoitteenne ulkomailla, milloin palaatte kotimaahan, jne. Järjestelmä perustuu johonkin lakiin. Vapaassa Euroopassa, jossa voi tulla ja mennä, ja hakea töitä Kanarian saaria myöten. Onko meillä joku KELA-valtio, valtion sisällä, kuin Itä-Saksassa ja Neuvostoliitossa aikanaan, missä piti ilmoittaa, jos kuljet kotipaikan ulkopuolella?
Emme ole olleet terveysasemien jonoissa, emmekä hakemassa muitakaan palveluja kymmeneen kuukauteen. Eikö tämä ole hyvä asia kaikkien kannalta? Niin Kelan kuin muidenkin? Miksi uhata sillä, että sosiaaliturva otetaan pois? Voimmeko me ilmoittaa, että lopetamme verojen maksun? Montakohan kokousta on pitänyt pitää, että missähän ne Lappalaiset ovat, ja mitä aikovat? Ei ihme, että meidän hallinto ja siihen liittyvät asiat ovat niin kalliita. Kun on asunut yli 60 vuotta Lappeenrannassa, tehnyt töitä siellä 40 vuotta, maksanut verot ja maksaa vieläkin, päässyt kunnialla pois työelämästä, ja kuvittelee olevansa vapaa, niin annas olla jos poistutkin neljäksi kuukaudeksi rajojen ulkopuolelle, niin jo ollaan perään huutamassa, että mitä aiot.
Mielestäni vaikka asuisi kuussa, niin kun maksaa verot Suomeen, niin muu on yhdentekevää. Olen aikaisemminkin todennut, että Suomi on holhousyhteiskunta, eikä muuksi muutu. Tällaiset purkaukset kuuluvat asiaan, jotta totuus ei unohdu, ja tiedoksi myös muille matkaan aikoville. Me olemme ilmoittaneet Kelalle matkareitin ja mitä aiomme, ja he ovat luvanneet pitää meidät sos-turvan piirissä. En tiedä, mitä Karibialla Kela-kortilla olisi tehnytkään. En myöskään tiedä, miten täällä nämä terveysasiat hoidetaan, mutta apteekit ovat pieniä, ja niissä yksi henkilö hoitaa ilmeisesti ns. reseptiasiat, ja on kai se apteekkari, kenellä on valtuudet. Ei minkään valtakunnan jonoja tai vuorolappuja!
Olemme viettäneet aikaa, käyneet pääkaupungissa kolme kertaa, kiivenneet Sherley Heightsille. Se on kuuluisa Sunday Barbeque Party -paikka. Joka sunnuntai klo 16.00 ties kuinka monen vuoden ajan on ollut nämä kekkerit. Olemme seuranneet purjehduskilpailuja. Oystereillä täällä kokoontuminen, ja kilpailut, sekä Antinqua Classic Yacht Regatta, missä purjevenekaunottaret ottivat mittaa toisistaan.
Olemme olleet veneellä, ja seuranneet pelikaanien kalastusta, kuin myös myrskylinnun, haikaran sekä jonkun tiiran tyylisen lokkilinnun.
Linnut parveilevat tässä lahdella jatkuvasti meistä piittaamatta. Pelikaani teki syöksyn veneen viereen, ja nostatti pari metrin korkuisen pärskeen, ja kun vihuria oli, pärskeet nousivat veneen kannelle niin, että Jatalta silmälasit kastui! Hän siinä noitui ja torui lintua, joka vähät välitti, vaan jatkoi touhujaan.
Tapasimme s/y Paloma-X:n pariskunnan, istuimme kolme tuntia kahvilla ja kerroimme kuulumisia. Heidän jäljet johtavat Kuopioon, löysimme yhteisiä tuttavuuksia, mm. Pikkumällin, Isomällin ja Tynkkysen Kallen). Minun ja Sepon purjehdusharrastus on kummallakin alkanut 1965!
Tänään sitten tapasimme tullissa suomalaisen pariskunnan, joka on kiertänyt maapallon s/y Verdellä, Swan 36, siten, että lähtivät matkaan 2010! Taas juttua riitti, ja mielipiteen vaihtoa. Päivä meni nettikahviossa ja pienen kävelylenkin merkeissä. Muuta ei kerennyt vaikka olisi yrittänyt.
En muista, olenko aikaisemmin kertonut säästä, tai ilmoista yleensä. Päiväthän täällä on lämpimät, siinä 25-30 astetta jatkuvasti. Sadekuurot, jotka ovat lyhyitä, eivät paljoa viilennä. Päiväkään ei tukahduta, jos tuulee niinkuin rannalla tai merellä. Kaupungit ja maaseutu sitten on toinen juttu. Se hiki tulee väkisin, ja aina haluaa kulkea varjon puolta.
Yöt ovat olleet onneksi n. 20-asteisia, tai siinä tietämillä, eli melko siedettävät, eikä yökosteutta ole ollenkaan. Veneessä pidämme luukut auki, ja jos tuulee, niin ilmavirta viilentää niin, että sellaista tuskankuumaa ei ole.
Täällä ei ole minkään valtakunnan önkiäisiä, eli ei kärpäsiä, itikoita, hirvikärpäsiä tai muita, jotka veneeseen pyrkii. Jos lasketaan koko matka, niin viisi kärpästä on käynyt, mutta häipynyt sen tien. Torakoilta on toistaiseksi säästytty.
Nukkuminen ilman peittoa lyhyissä kalsareissa on ok. Pitkiä housuja olen pitänyt viimeksi marraskuussa, kun olimme Suomessa käymässä. Muutenkaan vaatteisiin ei ole satsattu, poislukien kolmet alushousut ja t-paidat jotka olen ostanut. Nyt on ostettava pehmeäpohjaiset jalkineet, kun kantapää on kipeytynyt ilmeisesti siitä, että on kulkenut paljasjaloin ja suihkusandaaleissa. Niissä on nimittäin kova pohja.
Nyt olemme purjehtineet Jolly Harbouriin. Noin kuusi tuntia genualla lipsuttelimme hiljaisessa myötäsessä. Oli matalaa, kymmenen metriä vettä, eli pohja näkyi, ja oli Karibian tunnelma.
Tarkkailimme pohjaa, että onpa matalaa, kun siinä matkalla oli välillä 374 metriäkin vettä. Karttaa kun vilkasen, niin 3600 metriä löytyy heti. Piti Jatalle muistuttaa, kun huolestuin mataluudesta, että Saimaalla "syväväylä" tarkoittaa 4,5 metriä syvää väylää!
Kun tulimme Marinaan, niin löytyi suomalaisveneitä: Ironsaid, joka oli ollut telakassa pohjan huollossa, Meliina, joka on kiertänyt maapallon. Tänään saapui Paloma-X, sekä Irwin Ross, 56 ketsi, joka on ollut täällä telakalla ja käytössä parikymmentä vuotta, ja saanut uuden omistajan. Tuukka Tikka kunnostaa venettä Suomeen purjehdittavaksi. Hänen vanhemmiltaan löytyi maapaikka Sudensalmesta ja kesämökki Oritsalosta! Olisimme voineet tavata myös Lappeenrannan torilla Vetyjä syömässä. Hänellä on kesäisiä muistoja lapsuudesta lähtien Lappeenrannasta.
Antingualla on vesiongelma. Sitä säännöstellään, mutta täältä saimme tankin täyteen, 300 litraa. Vesipula on kuulemma kroonista, en tarkemmin tiedä syytä.
Tapasimme kaupasta tullessa suomalaislähtöisen Sveitsin kautta tänne tulleen ja 14 vuotta asuneen Hanna-Lean, joka möi leivonnaisia parkkipaikalla autosta. Hän kuuli puhettamme ja hihkaisi, että Suomestako olemme. Kertoi, että on Heinolasta aikanaan lähtenyt, ja nyt asunut täällä. Miehensä on leipuri, ja hän tekee mm. matkaoppaan töitä. Hän on ollut Kristiina Katariinan matkustajienkin oppaana, kun laiva vieraili täällä. Meille tuli pakolliset ostokset, nimittäin ensimmäiset hillomunkit tältä reissulta löytyi häneltä, ja eilen joimme munkkikahvit huulilta sokeria lipoen.
Eilen totesimme oudon hajun veneen keulassa, ja alkoi hajun metsästys purkamalla tavaroita pihalle. Lähde löytyi ankkuriboksista. Meillä ei ole ankkuriketjun pesusuihkujärjestelmää, vaan ketju meni kaikkine mutineen boksiin kolmen viikon mudassaliotuksen jälkeen. Nyt se on purettu pestynä tuohon laiturille. Jollan pohja kasvoi vihreää limaa, ja jopa muutamaa näkkiä. siinä se eilinen työpäivä oli.
Tänään on sunnuntai, ja maan tapojen mukaan liikkeet on kiinni. Mekin pidämme vapaapäivän. Aamulla kuuntelimme radiosta kirkonmenoa, tai mistä lie tullut, mutta messu oli sellaista, että ymmärsi siitä olevan kysymys. Pääsiäinen oli myös juhlapäivä muunmuassa niin, että Pitkänäperjantaina ei myyty kaupoissa eikä ravintoloissa alkoholia!
Kokin Pena soitteli vähän tuohtuneena minun kommentoinnista hylkyhommista! On kuulemma hoitanut myös hylkyasioita. Tukialus Venla tulee kuntoon, Suvorovin kanavoita ollaan löytämässä lisää, viistokaikuluotauksia ollaan Matti Luoman ja Ismo Marttisen kanssa hommailtu, sekä on löytynyt uusi hylky! Eikös Pena ne yhdet vedenalaiset terotetut puuseipäät löytyneet sieltä Oritsalosta? Tuukka Tikka kertoi, että hänen isoisällään on siellä puuseipäistä tehtyjä rysiä. Pitikö minun tulla tänne selvittämään sen vedenalaisen puuaidan merkitys?! No, onnea tulevaisuuteen myös niiden uusien asioiden myötä!
