Tämä on seurausta siitä, kun olimme siellä "Pallonlahdella" ne kolme viikkoa. Se oli sellainen sisälahti, jossa vesi ei vaihtunut, ja mutapohja oli otollinen kaikenlaiselle kasvillisuudelle. Kävin pohjan läpi lastalla. Toivotaan, että kulku paranee.
Vappuaattona vietimme perinteisesti Jatan synttäreitä shampanjalla juhlistaen. Olemme olleet joskus Ruotsinlaivalla, joskus Pallaksen Taivaskerolla, Saanatunturilla, ja Saimaalla Vapun vietossa, ja nyt täällä palmujen alla. Menimme jollalla rantaan, otimme juomaa ja päälle uitiin. Jatta lausui, että nyt löytyi hänen mieleisensä paikka!
Rannat ovat autioina, vaikka on iso hotelli rannassa, sillä sesonki täällä on ohi. Vappu on myös täällä juhlapyhä, kuten myös Early May 5.5. Ollaan viihdytty ankkurissa. Veneet vaihtuvat, välillä olemme tässä aivan yksin. Nyt löytyy Amerikan, Kanadan, Ranskan, Brasilian, ja eilen oli saksalainenkin vene.
Kiipesimme Fort Barrington -rakennelmille, ja taas oli maisemaa jota katsoa. Eilen oli rannassa paljon ihmisiä ja illalla paloi suuri nuotio, kuin meillä Juhannuskokko. Onko kesän ensimmäiset juhlatulet nähty? Tänään on myös pyhä, ja niinpä rantaan oli kerääntynyt paljon perheitä piknikille ja aikaa viettämään, aivan kuin meillä Vappupäivänä. Lapset melskasivat meressä ja aikuiset seurustelivat keskenään. Hotellin rannassa ei ollut oikeastaan ketään. Ihon väri paljastaa, että turisti vai paikallinen.
Kävimme taksilla St. John´ssa ruokaostoksilla, ja päätimme jatkaa matkaa. 30 mpk pohjoiseen sijaitsee samaa valtiota oleva Barbuda. Olemme maksaneet purjehdusluvat tänne toukokuun loppuun, niin homma käy kivuttomasti ilman tullausta. Lähdimme aamulla 7.5. 08.45 hyvän sään vallitessa. Vene kulki nyt ilman "kipuja" niin koneella kuin purjeellakin. Pohjan puhdistus oli onnistunut, ja kasvillisuus tavallaan kuollutkin. N. 14.00 olimme Cocoa Point reefeillä.
Matkalla tapasimme usean ison kilpikonnan ja yhden delfiinin. Ankkurointi viiden veneen seuraksi ei tuottanut vaikeuksia.
Hotellialue rannassa oli autio, koska hotelli on auki marraskuusta huhtikuuhun. Securitaksen miehet laittoivat paikkoja "talvikuntoon". Täällä alkaa kesä, vai talvi, vai miten sen nyt käsittää, kun kansa kaikkoaa kotimaihinsa.
Äsken kävi brasilialaisveneen omistaja kyselemässä Aidasta, että kenen suunnittelema/piirtämä tämä Swan on. He jättävät veneen tänne hurrikaanikaudeksi kuudeksi kuukaudeksi, ja matkustavat kotimaahansa. Kyseltiin vähän Rio de Janeiron satamista, niin he sanoivat, että 60 mpk etelään on loistavat paikat, mihin kannattaa mennä, jos aikoo Olympialaisiin! Nehän ovat Riossa 2016!
Hiekkarantaa riittää täällä kilometritolkulla. Sitä on tallattu sinne ja tänne niin, että jalkapohjat ovat saaneet hyvää hierontaa. Hiekka on eri kovuista riippuen siitä, millä kohtaa rantaviivaa kävelee. Jossakin kohtaa on pinta kova, mutta ei kanna. Sanoin Jatalle, että hankikeli, mutta täällä luonto on vaan rakentanut sen hiekasta.
Kävimme Cordringtonissa ostoksilla taas taksilla, sillä täällä ei muita kulkuvälineitä ole. Pieni 2000 ihmisen yhteisö asuu siellä. Muuten saari tuntuu olevan asumaton. Matkaa oli noin 15 km, ja ainostaan aaseja ja hevosia tavattiin matkalla irrallaan. Rakennuksia ei ollenkaan, pelkkää pusikkoa. Saari on hiekkasaari, ja erittäin matala. Vasta n. viiden mailin päästä saimme tänne saapuessa näköyhteyden. Täältä näkyy Antiguaan, siis 30 meripeninkulmaa. Tie oli hiekkatietä. Vasta ennen kylää oli asfaltointi. Lentokenttä on, mutta ilmassa ei pörrännyt koneita. Pankkiautomaatti oli, eikä pankin konttori ollut kahta Lappeenrannan rantatorin piirakkakojua suurempi, mutta rahaa sielläkin oli.
Eilen illalla oli ensimmäinen ei varsinainen myrsky, mutta sadepilvet tulivat vastatuuleen jostain mereltä. Täällä on tuullut sitten joulukuun idän suunnasta, ja niin ankkurointi kuin suojakin katsotaan aina sen mukaan. Mekin nyt laskimme ankkurin ehkä turhan lähelle rantaa n. 4 metriin, ja 30m ketjua ulos. Niin tekevät muutkin. Tuuli kääntyi sitten niin, että käänsi perät rantaan, ja siinä sitä sitten seurattiin syvyyttä ja ankkurin pitävyyttä vesisateessa. Tilanne helpotti vasta 24.00, ja pääsimme rauhassa nukkumaan.
Siirryimme saaren länsipuolelle genualla ajaen. Matka kesti 2 tuntia hyvässä myötäisessä. Täällä on kaksi venettä meidän lisäksi.
Hiekkarantaa on taas kymmenen kilometriä. Mietittiin, mitä tehdään, ja Jatta penkoi lokeroita, josta löytyi viiden litran pönttö punaviiniä! Siis veneessä oli viiden litran laatikko, eikä kumpikaan muistanut sen olemassaoloa. No, ryhdyimme heti laittamaan ruokaa, kun juomatkin oli. Siinä se ilta meni.
Yöllä tuli taas myrskykeskus, ja viskoi venettä sinne tänne, mutta ankkuri piti hyvin, sillä olemme vahingosta viisastuneet. Tuleeko se epävakaisuus näihin säätyyppeihin, kun tulee tunne, että lähdetään täältä pois sellaiseen hurrikaaniholeen, missä ei tuuli riepottele.
Lähdimme 12.5. aamulla kohti Antiguaa. Olimme saaneet hiekkarannoista tarpeeksi. Matkaa oli n. 35 mpk. Sää näytti ensin hyvältä, mutta hetken päästä pilvimassat ilmestyivät eri puolille. Yhdellä reivillä mentiin. Keulapurjetta hiukan ulos. Ei mennyt tuntiakaan, kun sade alkoi, ja tuuli yltyi niin, että otimme keulapurjeen sisään. Sadepilven mentyä ohi loppui tuuli. Koneella saatiin vauhti siihen 5-6 solmuun. Totesin, että tänne ei jäädä lillumaan. Sadepilvet seurasivat toisiaan, ja me olimme märkiä, kun emme pukeutuneet sadeasuihin. Onko kukaan kuullut, että Karibialla pitää vetää Gore-Texit päälle? Matka taittui, ja teimme päätöksen, että ajamme Jolly Harbouriin ankkuriin. Olimme perillä 15.00 ja risat. Meillä on viikon päästä Marinassa varaus.
Olemme tehneet ratkaisun, että vene nostetaan 26.5. Jolly Harbourissa! Tulemme Suomeen kesäksi, ja vähän syksyksikin. Palaamme tänne Antigualle 30.10.2014.
Vakuutusyhtiö ilmoitti, että ei ole mitään rajoituksia, vaikka jätämme hurrikaanialueelle veneen. Yhtiömme on Alandia. Vakuutuksethan muuttuvat, kun Suomesta lähdetään. Ensin on Kiilin kanavan, Välimeren, Kanarian ja Karibian hintaluokat. Soittamalla olemme aina ilmoittaneet missä mennään, niin on hommat hoituneet hyvin.
Otamme etäisyyttä tapahtumiin, ja näkemystä siihen, missä mennään ja miten mennään eteenpäin. Tämän takia emme ole höntyilleet matkojen suhteen, kun tilanne selkeytyi, ja totesimme, että vähintään toinen kausi täällä on mahdollinen. Olemme nauttineet siitä, että ollaan vain!
Siiri soitti tänään ja kertoi kuulumiset, ja minkälaisen Äitienpäiväkortin on tehnyt, ja sanoi, että se on aika hieno! Koukun Matti soitti, samoin Kokin Pena ja kertoi, että Venla on kunnossa. Kuulemma luotaushommia on. Kerroin, että on 11 kuukauden vastikevapaat, ja pitäisin ne ensin pois. No, neuvottelut jatkuvat myös El Faron kansimiehen hommasta.
Kirjoitan vielä ainakin yhden jutun kun vene on saatu ylös, ja teen pienen yhteenvedon menneestä vuodesta.
