Hollanti oli siis vaihtunut Belgiaksi. Ijmuideniin ajo Den Helderistä kesti 12 h koneella. Olin tulkinnut tuuliennusteet huolimattomasti, ja sain Jatalta ilmansuuntaoppia pari päivää! Tämän sataman erikoisuus on hyvä varustelu, venevarusteliike 20 metriä sataman portilta. Ostimme niin Belgian kuin Ranskankin kohteliaisuusliput.
Huilipäivän aikana lisäsin konekoppaan eristeitä. Olin ostanut ne jo Cuxhavenissa, mutta nyt oli viimeinkin aikaa laittaa ne paikalleen. Laitteita on vielä asentamatta, mm. sääfax, kompassivalo ja tulostin. Lisäksi oli monta viimeistelyä vaativaa "pikkuasiaa". Päivämatkan jälkeen illalla ei jaksa käydä töihin moisten kanssa, vaan pitää huilia välillä.
On jäänyt kertomatta, että kun olimme merellä jossain Cuxhavenista etelään, niin kohdattiin suomalaisvene, joka oli huomannut AIS-toiminnosta, että Aida tulee vastaan, ja otti VHF:llä yhteyttä. Kalle Sysiö ja Elaine-vene, joka on kiertänyt maapalloa 4 vuotta, kertoi kuulumisia ja antoi hyvät osoitteet ja oman blogin, jossa kertoo purjehduksestaan. Elainen blogissa mainitaan kohtaamisesta artikkelissa 18.07.2013, Torstai, Cuxhaven, Saksa, North Sea.
Nämä toisten kokemukset ovat arvokkaita ja tärkeitä kuulla, sillä niitä ei missään koulussa opeteta, vaan ne tulevat tietoon elämän kokemusten kautta. Kalle on käyttänyt mm. Jari Noposen tekemää DVD:tä Aidan matkasta pallon ympäri, ja nyt on konsultoinut meitä ja luvannut auttaa tarvittaessa. Näin nämä asiat voivat kytkeytyä ja liittyä toisiinsa. Tämä kohtaaminen kannusti pitämään blogia, koska lähiomaiset, sukulaiset sekä tutut pysyvät asioissa mukana ja rauhallisina!
 |
| Matkalla nähtyä |
Matka jatkui Dunkerqueen Ranskaan (engl. Dunkirk) 26.7. aamulla. Lähdimme tankkauksen jälkeen kello 08:45 hyvän tuulen ja myötäisen virran saattelemana, jopa 9 solmun nopeudella. Loppumatka hiukan vastavirtaan, ja hyvä vastaanotto ja ohjaus laituriin.
Teimme pikaisen pyöräretken tähän historiaa sisältävään kaupunkiin. Aamulla heräsimme ukonilmaan ja päätimme siirtää lähtöä, ja tutustua Memorial Du Souvenir Bataille De Dunkerqueen: operaatio Dynamon (27.5. - 4.6. 1940) museoon. Varmaan kaikki ovat kuulleet tästä massiivisesta operaatiosta. Kapealta n. 700 neliömetrin alueelta evakuoitiin 9 päivän aikana 400 000 miestä Englantiin.
Kyllä kansakunnat ovat olleet sekaisin ja vihoissaan silloin toisen maailmansodan aikoihin. Elämä on epäilemättä ollut tuskaa ja surua täynnä, niin siellä meillä kuin täällä Euroopassakin. Tuntuu todella vähäpätöisiltä nämä omat pienet huolet, kuten missä sijaitsee kauppa tai pankkiautomaatti, puhumattakaan siitä, että hitto, kun ei netti toimi.
Ihmettelimme illan ajan ja tulkitsimme vuoroveden virtaamia.
 |
| Kaivauksia kameran akkulaturin löytämiseksi... |
Aamulla heräsimme kuudelta ja lähdimme matkaan kohti Doveria kello 08:00. Pari venettä oli lähtenyt ennen meitä, mutta emme tienneet heidän suuntimia. Tutkailimme siinä satama-altaassa tuulta siinä mielessä, nostaisimmeko purjeet. Emme nostaneet. Se oli sitten virhe.
Tarkoitus oli matkata 40 mailia ja olisimme perillä Doverissa Englannissa. Varalle oli vaaksottu Ranskan Calais. Kun aikamme etenimme niin kulmaa sinne Doveriin ei purjeen avulla löytynyt, ja nopeus siihen, että ennen illan punaisia tuulimerkkejä homma vesittyi. Aalto ja vastainen olivat sitä luokkaa, että päätimme suunnata Calaisiin.
Emme halunneet urheilla ja rikkoa paikkoja, sillä matkamme oli edelleen lähtökuopissa. Aalto nousi ihan oikean kokoiseksi, en metreissä osaa arvioida, mutta Jatta puhui kymmenestä! Ehkä oikeasti kolmesta viiteen metriä.
Tyhjällä takilalla Aida on moottorivene. Silti se on tosi vakaa ja varman tuntuinen. Ei valittanut eikä ollut mitenkään pahoillaan purjeiden puuttumisesta, vaan vei meitä turvallisesti kohti Calaisia, minne muutkin veneet suuntivat. En ollut yhtään pahoillaan, että veneemme syväys on jopa 2,40 metriä. Kyllä sen edun täällä aallokossa huomaa.
Olimme kahdelta iltapäivällä odotuspoijuilla odottamassa siltojen avausta. Saimme hyvän paikan. Viisi veneilijää olivat meitä jelppaamassa, että sivutuulirantautuminen onnistui aisapaikalle. En tiedä olivatko Hollantilaisia vai Ranskalaisia, veneilijöitä olivat, ja tuntuu tasavertaisuus toimivan, oli kansallisuus mikä hyvänsä.
Satamamestari katsoi sitten Jattaa silmiin ja sanoi, että sinä boss, kuinka monta vuorokautta olette?! Aallokon korkeuden ja epämiellyttävyyden myötä Jatta sanoi, että kaksi. Se oli hyvä valinta, sillä päivän satoi ja ei seuraavakaan luvannut hyvää. Calaisissa sitten vaan passailtiin ja odoteltiin hyvää säätä 20 meripeninkulman matkalle Englantiin.
Jatta ei enää luottanut säätietoihin, taikka kalentereihin, vaan kysyi satamamestarilta, mikä kellonaika seuraavana päivänä on paras lähteä kohti Doveria. Vastaus kuului, että 09:50 aamulla ovat virtaamat kohdallaan.
Lähdimme 8:50 hyvän ilman vallitessa ja tuulikin oli kohtuullinen. Päästyämme merelle alkoi jo Englannin puoli häämöttää. Laivojakaan ei ollut hirveesti. Salmen välinen lauttaliikenne on vilkkaampaa kuin poikittainen alusliikenne. Yhtä tankeria väistimme, ja kun pysyi poikittaisliikenteen väylältä poissa, niin ylitys meni hyvin.
 |
| Englanti mereltä päin. |
Ohjeissa oli, että kaksi mailia ennen Doveria pitää VHF:llä soittaa Port Controllerille ja ilmoittaa saapumisesta. Näin tehtiin ja Marina Office ilmoitti meille laituripaikan numeron.
Rantautumisen jälkeen tutuistuimme kaupunkiin. Sotkeuduimme Dover Castleen, joka sijaitsee korkealla mäellä kaupungin laidalla. Linna on suuri ja katsomisen arvoinen.
 |
| Dover Castle |
Emme jaksaneet kaikkea nähdä, koska voimat menivät kiivetessä sinne 30 asteen helteessä ilman juomaa. Takana päivä merellä ja "linnareissu". Illalla ei jaksanut kuin kiukutella, ei löytynyt ruokakauppaa eikä muutakaan markettia.
 |
| Paikallisia "hylynryöstäjiä"... |
Nyt olemme siis saarivaltakunnassa ja valtakunta on taas täynnä kuninkaita ja niin prinssejä kuin prinsessojakin. Satamatoimisto on auki 24h. Kohtelu on todella hyvää ja asiallista. Purjehtijoista huolehditaan, ja ollaan mukana toiminnoissa.
Marina Guide, Dover 2013 on 74-sivuinen kirjanen, josta löytyy kaikki, niin virrat kuin nousuvesitaulukotkin. Kuuluu kaikille sataman käyttäjille.
Brittejä täytyy kyllä kunnioittaa. On niin punta kuin vasen liikennekin, ovat säilyttäneet oman identiteettinsä eivätkä ole menneet Euroopan hömpötykseen mukaan. Jatta sanoi, että täällä on kaikki ylösalaisin, kun käveltiin kadulla. Autot tulivat mistä sattui ja kuljettajat vikapuolella...
Nyt odottelemme hyviä tuuliolosuhteita, että matka jatkuisi. Tuulee SW 10 - 12 m, joka on meidän keulan suunta. Ei ole järkeä lähteä vastaiselle.
