maanantai 22. heinäkuuta 2013

Osa 8: Cuxhaven - Den Helder

Cuxhavenissa tapasimme suomalaisia purjehtijoita maailman meriltä. Oli kolme vuotta ja seitsemän vuotta meriä kolunneita. Saimme hyviä vinkkejä omaa matkaamme varten.

Yksi päivä oli pyykkipäivä, pyöräily- ja venetarvikepäivä. Ostimme konekoppaan lisää äänieristettä, ja muuta. Aika menee maissa nopeasti, kun kaikkien asioiden hoitaminen vaatii selvitystyötä siitä, missä mitäkin on.

Cuxhavenissa alkoi sitten perehtyminen vuorovesitaulukoihin ja opukseen nimeltä Reeds nautical almanac: Atlantic Europe from the tip of Denmark to  Gibraltar! Olin ostanut ja lainannut kaikki tarvittavat kartta- ynnä muut materiaalit Karibian kierrosta varten, mutta niihin tutustuminen ja opiskelu oli muiden kiireiden takia jäänyt. Soitin Jorma Pulkkiselle, koska hän maailman meriä kolunneena tuntee paikat ja olosuhteet. Jomppa viestittikin takaisin kannustaen kohti lämpimiä vesiä, ja antoi satamavinkkejä.

Satamakirjat ja kartat ovat niin ylimalkaisia, että syvyydetkin jäävät vähän epäselviksi. Aidan syväys 2,40 metriä on mataliin vesiin hankala. Näillä alueilla on hiekkaa siellä täällä, niin rannassa kuin avomerelläkin, joten liikkuessa on oltava tarkkana.

Lähtöaamun koittaessa menimme heti tankkaamaan. Päähän laitoin viininpunaisen lakin, jota en ollut pitänyt koko matkan aikana. Ensin vesitankin täyttö. Ilmaista vettä ei saanutkaan kuin juomiseen, ja meidän satamakortti oli tyhjä. Jatta lähti lataamaan sitä, ja tuli takaisin. Uusi yritys, ja kortti ei ollut latautunut. Olkoon, vesi riittää. Sitten siirtyminen tankkauslaituriin. Kummankaan satamakortti ei kelpaa?! Nyt tajusin heittää sen punaisen hatun pois päästä -veneeseen, en mereen- ei mitään taikauskoa, mutta kuitenkin. Jatta soittaa laituriin merkittyyn numeroon. Loivaliikkeinen harbormaster tulee pyörällä, raaputtaa kortit, ja saa Jatan kortin toimimaan.

Lähdemme merelle seuraamaan virtauksia sekä tuulta, jotta tästä mahtavasta Elbestä päästään eroon. Myöhästyimme korkean veden ajasta, 7.40, vain 20 minuuttia. Tällöin on suotuisin hetki lähteä.

Purje- ja koneajo Norderneyhin, jonka olimme valinneet seuraavaksi satamaksi. Soittaessamme satamaan tuntia ennen saapumista meille kerrottiin, että täyttä on. Soitto uudestaan ja sama tulos. Jatta ilmotti, että tullaan kuitenkin. Paikka löytyi ruoppausproomun kyljestä, joka oli hyvä paikka, ja ei maksanut mitään.

Aamulla kanisterit kouraan ja dieselasemalle aamulenkille, ja kauppaan. Homma hoidettiin, ja lähdettiin merelle. Oltiin vaaksottu seuraava satama ja säätiedot Gribfilestä. Matkaa n. 30 meripeninkulmaa.

Päästyämme merelle pois matalista vesistä huomasimme, miten hyvät tuuli ja sen suunta olivat meille. Saimme veneen tasapainoon purjein ja tuuliperäsimen kanssa. Ensimmäisen kerran tuli oikein hieno tunne. Vene kulki tasaisesti 6,5 solmua ja me elimme veneessä, oltiin ja asuttiin, ja suunta pysyi siinä 250 asteessa, optimaalisessa suunnassa etenemisen kannalta.


Tuuliperäsin ohjaa.

Tulimme siihen tulokseen, että tätä emme hylkää, vaan jatkamme yön yli ja katsomme, mihin on aamulla tultu. Jattahan on sanonut, että aja mihin ajat, mutta minä nukun yöt! No, minulla oli "koiravahti".



Pimeys alkoi yhden aikaan. Niissä virtauksissa ja pimeydessä ei ole kiva ottaa niistä valoista tolkkua. Yhdet valot siellä merellä olivat kiintopisteenä. Ihmettelin, että suuntima niihin ei muutu. Aamun valjetessa selvisi, että se oli öljynporauslautta jossain kaukaisuudessa. Ei muutama kymmenen merinpeninkulmaa hetkauta suuntimia.

Jouduin kolmelta yöllä käynnistämään koneen, jotta saimme lisää vauhtia, sillä se oli purjein pudonnut alle solmuun. Jattakin heräsi koneen meluun, ja oli jo neljältä kannella, ja kyseli vointiani. Viideltä nousi aurinko.

Den Helderin lähellä.

Aamulla oltiin Noord-Hollandissa ja Den Helderin satamassa. Se on lauttaliikenne-, armeija- ja huvivenesataman yhdistelmä, kaikki mainitut sulassa sovussa. On parikymmentä sota-alusta ja sukellusvenettä, isoja ja pieniä. Onko Hollanti Nato-maa?

Iltapäivä meni nukkuessa. Iltalenkin teimme kaupparetkelle keskustaan, mihin matkaa kaksi kilometriä. Kaupassa meille ilmoitettiin, että MasterCard ei kelpaa. Tavarat jäivät sinne odottamaan, kun menimme hakemaan pankkiautomaatista rahaa. Rahaa löytyi ja saatiin ostokset lunastettua.

Aamulla oli pilvistä, kun tähän asti on ollut hellekelit. Päätimme huoltopäivän ohjelmaksi merimuseon, pyykkäyksen, blogiin kirjoittelua.

Seuraavaksi suunnaksi otetaan IJmuiden, joka sijaitsee rannikolla Amsterdamin kohdilla. Belgia, Ranska ja Englanti. Siinä ne suuntimat ovat. Edelleen "aikataulussa", jota ei ole, ylitämme elokuussa Biskajan... mitenkähän siinä käy? Maailma on kaunis, ja elämä lyhyt... pitää paikkansa, mutta maailma on kyllä suuri aluekin veneellä koluta. Nähtävää ja koettavaa on, jos vain tahtoo. Saimaallakin viihtyi 45 vuotta...