Tulimme Biskajan yli siten, että olimme täällä 18.8. Pekka ja Vele aloittivat lennon etsimisen maanantaina. Matkatoimistossa asiat selvisivät ja heidän lentonsa sinne Lappeenrantaan lähti täältä 21.8 klo 7.00. Vietimme pari päivää heidän kanssa juhlistaen purjehdusta, sekä tutustuen La Coruñan nähtävyyksiin. Pojat tuntuivat olevan tyytyväisiä kokemuksiin, kun Velekin ilmoitti, että eteläisin paikka, missä hän oli käynyt, oli Tallinan Mustamäen tori. Liekö totta?
Keskiviikko meni paikkojen uudelleenjärjestelyssä, sillä parikin henkilöä aiheuttaa omat järjestelynsä. Tilathan ovat purjeveneessä rajalliset. Elpyminen neljän päivän lähes yhtäjaksoisesta merelläolosta, ja vastuusta mitä päälliköllä on, ei enää tässä elämänvaiheessa käy niin, että juodaan pullo keltaista jaffaa ja katsotaan kymmenen minuuttia pimeää nurkkaa. Nuorena se kävi näin. Kippareita ja muita pätevia aluksessa voi olla vaikka kuinka, mutta vain yksi on se, joka vastaa sitten oikeudessa, ja muutenkin, jos jotain sattuu. En tiedä, kuinka moni on miettinyt, mikä veneilyn ja vene-elämän todellisuus on, jos asiat eivät mene kuin suunnitellaan.
Torstaina tehtiin sitten koneen huoltoa ja öljynvaihto, ja todettiin latausreleen viallisuus. Tilattiin uusi Urheilu-Koskimiehestä Lappeenrannasta. Saksassa näin hyllyssä Blue Sea Systems -tarvikkeita, mutta täältä niitä ei löydy, vaikka kolmella taksilla käytiin läpi nämä paikalliset liikkeet. Taksi ei maksa paljoa - vitosella on ajettu kaikki ne tarvittavat matkat. Meille on tulossa vahvistus 2.9., ja he tuovat releen tullessaan. Nyt on kaapelilla tehty ohitus, ja lataus toimii koneella ajettaessa.
Perjantain suurin homma oli kumiveneen kasaus. Olin ostanut Motonetistä uuden veneen, ja siinä paketissa kuljettanut tänne, kun ei vienyt paljon tilaa. No, sainhan sen kasaan, kunhan aikani ihmettelin venttiilitekniikkaa. Ei se iso kumivene ole, mutta kai sillä kaksi pärjää. Koneella en vielä edes koettanut. Tästä eteenpäin on mahdollisuuksia ankkuriyöpymisiin, joten voi olla, että kumivenettä tarvitaan.
Lauantaina vuokrasimme auton ja kiersimme pohjoista Espanjaa. Matka alkoi n. 9.30 kohti Ferrol-nimistä kaupunkia. Reitti käsitti paikkakunnat Atjos, Cadeira, Viveiro ja Fox, minkä jälkeen aloitimme paluun kohti La Coruñaa.
Jos on meri kuoppainen, niin on nämäkin maisemat. Matka oli ylös ja alas ajoa. Tiet olivat hyväkuntoiset ja maisemat jylhän mahtavat! Kartan mukaan on useampia yli 500 metrin töyssyjä. Ajoimme moottoriteitä ja niiden alapuolella kiemurtelevia pienempiä teitä, joilla ei ollut tiemaksua. Jouduimme kaksi kertaa maksamaan 1,80e ja 0.55e tien käytöstä.
Liikenne ei ole hirveän vilkasta kaupunkien ulkopuolella, joten hyvin pärjättiin. Kertaakaan ei pillit soineet. Saattoivat tunnistaa auton vuokravehkeeksi, ja jättivät turistin rauhaan... Kaikki pyrkivät auttamaan, ja opastivat jopa vapaan parkkipaikan löytämisessä. Muutenkin ihmiset ovat ystävällisiä ja auta armias, jos osaat jonkun sanan Espanjaa, niin hymy on todella aitoa. Jatta on paikalliskieltä käyttänyt, ja saanut hyvälle tuulelle niin ympäröivät ihmiset kuin meidätkin.
Paluumatkalla sitten kaasuteltiin niin, että jouduimme kaupunkiin, ja ei tiedetty missä oltiin. Epäilin, että kartanlukijani nukahti... No, selvisimme sitten, koska sieltäkin löytyi ranta, ja silloin veneilijä löytää suuntimat. Kujilla, joihin auto juuri mahtuu hän on aivan onneton...
Kauppareissun jälkeen olimme veneellä klo 21.00, ja väsyksissä. Oli tarkoitus jatkaa aamulla matkaa etelään, mutta sen sijaan meni tätä kirjoittaessa...
Toivottavasti sieltä kotijoukoilta ei tule etenemisen suhteen paineita, sillä ei kukaan tilaa etelänmatkaa päiväksi, ja lähde sitten kotiin. Meillä oli La Coruñassa varaus viikoksi. Satamamaksuissakin on ilmaisia päiviä, ja siten tämä ei niin hirveitä maksa. Ruoka on halvempaa kuin Suomessa, ja oikein neuvottiin ravintolassa, että mitä maustetta mihinkin laittaa. Ilmat ovat välillä helteisiä, kuten 28 ja 22 nyt. Yöt viilenevät, joten hyvin nukutti tänään, kymmeneen asti!
