 |
| Lagosin suojaisa hiekkaranta. |
Marina mainosti parin mailin päässä olevaa Alvoria turvalliseksi ankkuripaikaksi. Suuntasimme sinne "säästämään". Emme ole vielä kuluneesta kolmen kuukauden jaksosta tehneet tilinpäätöstä, mutta määrättyyn budjettiinhan näiden kustannusten pitää asettua. Vararahasto on sitten vararahasto, ja asia erikseen.
Saapuessamme Alvorin joensuistoon ajettiin hiljaa sisemmälle ja huomattiin, että on korkean veden aika, ja vain 4-5 metriä vettä. Kartta lupasi 2 metriä, ja ajattelin, että onhan siinä varmaan varaa. No, sitten vesi alkoi laskea, ja virtauksia oli sinne ja tänne. Ankkurissa poukkoiltiin kuin pässi narussa. Pakko oli siirtyä toiseen paikkaan. Poiskaan ei päässyt, kun syvyys näytti 2.5 metriä.
Ankkuroimme ja yö meni.
Seuraavana päivänä siirryimme korkean veden aikana pois muiden veneiden seasta, ja otimme lisää ankkuriliukumaa. Alla oli mutapohja ja pito oli mitä oli. No, seuraava laskuvesi tuli, ja taas virtaamat tuulen kanssa ajoivat veneen niin matalaan, että se seisoi kölistään mudassa. Taas siirsimme hiukan ankkuria, ja pari yötä meni hyvin, kun olimme joen keskikohdassa.
 |
| Aida ankkurissa Alvorissa. |
Kävimme kumiveneellä ostoksilla Alvorissa. Pieniä ampiaisia oli ollut koko ajan veneessä, mutta ne kävivät pistelemään vasta viimeisenä päivänä. Siinä vaiheessa totesimme, että nyt täältä pois. En suosittele Alvoria kuin nostoköliveneille tai korkeintaan 1,50 metrin syväyksille, vaikka on kuinka halpaa. Paikka on stressaava. Yksi katamaraani ajoikin hiekalle, ja oli siellä kuivilla laskuveden aikana - ei heilunut eikä huojunut.
 |
| Laskuveden hiekkaa ja jumiutunut katamaraani. |
Portimão oli seuraava etappi, ja sinne oli matkaa noin 5 mpk. Paikka oli viimeisen päälle hieno. Hotellien keskellä marina, missä sähköautot ajelivat ja kuljettivat hotellivieraita sinne sun tänne. Laitureissa oli tilaa, kun ei ole sesonki enää täälläkään. Turistikohde, mutta rauhallinen sellainen, ja kaikki mitä ihminen tarvitsee, eikä niin hirveän kallis.
Täällä on matkat lyhyitä, kunhan ei lähde oikomaan, niinkuin tehtiin yhdellä apteekkireissulla. Oikaisimme yhden matkailuautoparkin ohi, eli kierrettiin varmaan kymmenkertainen matka, ja taas ei tiedetty suuntia, ennen kuin löytyi meri. Nyt saan kuulemma oikoa itse, mutta Jatta ei lähde mukaan.
Kymmenen mailin purjehtimisen jälkeen olemme Albufeirassa, ja nyt sellaisessa altaassa, mihin ei tuuli pääse kallioporallakaan. Olemme taas hotellien keskellä, ja eivät vie virratkaan.
Meillä on reilu viikko aikaa siihen kun seuraava miehistö tulee mukaan. Madeiran suuntaan pitäisi siirtyä, jotta kesäkelit jatkuisivat. Tämän takia emme aja Gibraltarille kiivaasti - matka takaisin Madeiran suuntaan vaan pitenee.
Meidän mittapuun mukaan on edelleen hellekelit: vesi 22 astetta ja ilma päivisin 24-26, ei siis valittamista.
