Osa 16: Lanzarote - Las Palmas

Koitti se päivä, kun lähdimme Arrecifestä eteenpäin. Ilmat ovat olleet kesäisiä ja tuulet suotuisia. Reitti kulkee pitkin rannikkoa, lentokentän sivusta. Kyllä ihmeteltiin sitä lentokoneiden määrää - yksi kun laskeutuu, niin toinen nousee! Saari ei ole kovin suuri, mutta kyllä sinne turisteja tuntuu tulevan ja menevän. Osin haikeinakin katselimme, että onkohan seassa Finnairin koneita. Muistan joskus katselleemme lentokoneesta merelle - kun näimme purjeveneen, niin tuli tunne, että olisimmepa tuolla, ja nyt taas oli tunne, että olisinpa tuolla lentokoneessa. Välillä tuntuu, ettei missään ole hyvä olla!

Seuraavana päivänä siirryimme heikossa tuulessa Marina Rubiconin suojiin. Satama oli nykyaikainen ja siisti turistikohde kaikkine liikkeineen ja palveluineen. Olimme kolme yötä, tapasimme muutaman suomalaisturistin ja heittäydyimme juttusille.

Navigointipöytä

Tulivuori ja kuu

Sitten oli aika jättää Lanzarote ja siirtyä seuraavaan saareen, Fuerteventuraan. Puerto Del Rosario oli kohteemme, jossa ankkuroimme. Satamassa ei vieraspaikkoja.

Aamulla jatkoimme matkaa. Gran Tarajal oli seuraava satamamme. Taas matka kulki lentokentän vierustaa, koska ne ovat meren rannalla. Koneita meni ja tuli niin, että kyllä ihmiset liikkuvat. Kyseessä oli pieni paikka, jossa tutustuminen jäi pelkkään kaupassakäyntiin ja hetken jutteluun suomalaisen yksinpurjehtijan kanssa. Hän oli Pieliseltä lähtöisin, ja kiertänyt yksin ja muiden kanssa maailman meriä.

Olimme suunnitelleet lähdön aamulla klo 0600, jotta pääsisimme valoisan aikaan Las Palmasiin. Näin myös tehtiin - isopurjeen ja koneen voimin olimme Las Palmasissa klo 2000. Ensimmäisen yön olimme reception-laiturissa. Näin olimme taas uudessa saaressa. Ensimmäinen satama, minkä info varoittaa rotista ja torakoista! Pyysimme neljää vuorokautta - meille luvattiin kaksi, ja olimme kolme.

Siellä oltiin ARC-veneiden seassa, joiden lähtö on 25.11. Jos joku sanoo, että 42-jalkainen vene on suuri, niin käyköön Las Palmasin satamassa näin marraskuussa, mieli varmaan muuttuu. Muutenkin tuntui, että se ei ole meidän paikka. Ihmiset kyllä osaa tuntea arvonsa näiden miljoonaveneiden seassa!

Jatta oli alkanut selvittää muita satamia soitellen ja sähköpostilla. Meidän on ollut tarkoitus siirtyä Canarian eteläosaan ja etukäteen suositeltiin Mogania. Puerto De Pasito Blanco ilmoitti, että tilaa on, ja ollaan täällä nyt ainakin viikko. Mogan myös, mutta ei kelluvalla laiturilla.

Huollamme hiljalleen venettä, sillä 13.11. tulee taas miehistöä, ja tarkoitus on jatkaa etelään Cabo Verdeen/Caribialle! Milloin lähdetään, taas riippuu kaikesta.

Nyt on pari viikkoa "lomaa". On oma hommansa totutella tähän lämpöön tähänaikaan vuodesta, koska koko ikä ollaan oltu Suomen syksyissä ja pimeydessä.