Olemme olleet viikon Barbados Yacht Clubin poijussa. Olemme miettineet menneitä ja hoitaneet päivän askareita.
Anssi, Jussa ja Jorma lensivät kotimaahan 19.12. viiden viikon keikan jälkeen. Voivat kuulemma hyvin.
Meidän elämä venekansana jatkuu edelleen. Kyllähän joulu tuo siihen oman lisänsä. Ei tällaiseen ole tottunut. Meillä ei ole joulukiireitä, vaan sitä samaa kiirettä mitä kuluneet puoli vuotta muutenkin. Joka jouluhan tuskaillaan, että lähdetään johonkin ja ohitetaan joulun tohinat... No nyt on lähdetty, mutta läheiset puuttuvat ympäriltä. Ollaanko sitä jo liian vanhoja tälläiseen veneretkeilyyn?
Huomenna on jouluaatto. Kyllä täälläkin joulua vietetään. On samanlaista jouluaiheista myytävää kuin siellä kotonakin. Täällä oli alkuviikosta kolme suomalaisvenettä, ja pikkujoulut pidettiin beachilla. Miehistökin heräsi tonttuhatut päässä, ja meillä oli joulukuusi kannella!
Kerroin aikaisemmin, että aika on mennyt veneen kimpussa. Mm. siivous on oma lukunsa, kun viisi ihmistä pyörii 16 vuorokautta samoissa tiloissa, eikä pääse kuin ylös kannelle tai alas sisään, ja vettäkin lensi kerran peräseinään asti!
Tänään käytiin täyttämässä kaasupullo. Ensin jollalla rantaan. Metsästettiin osoite, missä niitä täytetään. Taksiin, joka ei heti tiennyt missä koko laitos on. No, löytyihän se, ja pullo saatiin täytettyä. Pyykit haettiin pesulasta ja ruokailtiin, niin oli kulunut 4 tuntia ja kello oli 15.00 kun päästiin veneelle takaisin. Kaksi asiaa, niin siinä on päivä. En valita, mutta annan vain esimerkkinä. Kaikki asiat hoituu, mutta vievät aikaa.
Clubin rantaravintolassa on hyvä ruoka, rommi ja olut. Maksoimme $300 ennakkoa. Clubkortilla saadaan palveluja, jotka sitten tasataan, kun lähdetään. Mieleenpainuvin kokemus on ollut paikallisbussilla meno keskustaan. Pienet minibussit ahdetaan täyteen, ja meno on mahtavaa, kun reggae soi niin että korviin sattuu. On oma sisäänheittäjä, joka järjestää istumiset niin että mahdutaan bussiin. Välillä bussi purkautuu, kun joku takapenkkiläinen jää pois.
Jouluaatto alkoi aamujumpalla, kumpparilla rantaan ja kahdella 20 litran kanisterilla vettä hakemaan. Näin alkoivat meidän "joulukiireet". Soitettiin kotimaahan Siirille, Saimille, Tomille ja Terhille, ja toivotettiin hyvät joulut! Aamupalan jälkeen paikallisbussilla kaupungille. Harhailua sinne ja tänne. Ostettiin veneeseen kolme mattoa. Käytiin syömässä, ruokaa odotettiin 50 min. Se kyllä kerrottiin jo tilattaessa. Tyydyttiin pizzan makuihin. Seurattiin kalastusveneiden paluuta; kuinka kalat perattiin ja fileroitiin asiakkaille. Etsittiin ruokakauppa, ja palattiin taksilla Clubille klo 15.00. Siihen loppui "joulukiireet".
Iltaa juhlistettiin niin valkoviinillä kuin punaisellakin, ja ihmettelimme maailman menoa. Soitimme Kaarina-tädille (Lululle) Australiaan ja kerroimme kuulumiset. Kellonajoista en tiedä, kun en niitä tarkistanut. Jatan kello näyttää kymmentä koko ajan. Puhelin hänellä on hajonnut niin, että ei ota vastaan latausta.
Redillä on iso Norjalainen purjelaiva. Sellainen Suomen Joutsenen kokoinen, ellei vielä suurempi. Sen takamastossa on valoin kuvattu joulukuusi, eli kuusikin oli.
Pikkujoulukuusi on palautettu rantaan. Kuusenkoristeet on veneen sisustuksena, kuten myös miehistön kolme tonttuhattua. Ei ollut sikaa eikä kalkkunaa, mutta ei turvottanutkaan!
Joulupäivänä nukuttiin pitkään. Soiteltiin Rukalle, Niinisaareen ja kuultiin, että vettä sataa sielläkin. Täällä alkoi myös iltapäivällä sataa. Ei poistuttu veneeltä.
Tapaninpäivän aamu alkoi uinnilla, ja seurasimme purjehduskilpailuja. Barbados Cruising Club järjesti kilpailun, johon meilläkin oli kutsu. Seuraava kilpailu on saaren ympäripurjehdus, palkintona voittajaveneen kipparin painosta rommia. Siihen me tietysti osallistumme!
Iltapäivällä rantauduimme ja kävimme beachilla lenkillä. Tekee nimittäin jalkapohjille hyvää tallustella valkoisella hiekalla vesirajassa. Käytiin kaupassa, ja haimme polttoainetta aggrekaattiin, sekä ruokailimme Clubilla. Siinä suurimmat saavutukset tältä päivältä.
Olenko maininnut, että kilpikonnat ui tässä niin, että niitä näkee päivittäin. Nostavat päätä ja haukkovat ilmeisesti ilmaa. En tunne heidän sielunelämästään, että miten kauan voivat olla sukelluksissa. Niiden panssari näyttää olevan halkaisijaltaan 40-50 cm. Ei uskalla käydä uimassa ilman uimahousuja, jos vaikka matoon tarttuis...
Tänään ei sitten satanut, ja lämpötilat edelleen 30 astetta ilma ja vesi 27 astetta. Onneksi tuulee niin ei läkähdy.
27.12. päivän teema oli netittää kaikki asiat. Menimme rantaan kaikenkaikkine koneineen. Saimme pankkiasiat hoidettua, ja kävimme säätietojen kimppuun. Tulikin päätös, että huomenna lähdetään, eikä jäädä odottamaan alkuviikon 20-30 nt tuulia.
Haimme paperit veneeltä ja menimme taksilla tulliasemalle tekemään lähtöselvitykset. Saatiinhan ne tehtyä, kun kävimme kolmen eri viranomaisen luona, ja niistä viimeinen varmisti lentoyhtiöltä, että kolme miehistömme jäsentä oli 19.12. ollut lennolla n:o xxxx. Jos maahan tulee viisi ja lähtee kaksi, niin haluavat tietää, missä kukakin on tai mihin mennyt. Tulimme veneelle kun kello oli kuusi.
