Kylän kadut tulivat melko tutuiksi vajaan viikon maleksemisen jälkeen. Päällimmäisenä jäi mieleen köyhyys ja sen mukanaan tuoma kerjäläisyys. Jokaisessa kaupassa ja virastossa oli useita vartijoita; tiedä sitten vahtiko asiakkaita vai henkilökuntaa...
Hintataso ei ollut mitenkään erityisen halpaa, ainakaan siellä missä me liikuimme ja teimme hankintoja. Varsinaista tutustumista saaren muuhun ympäristöön emme valitettavasti tehneet.
Naiset olivat nättejä, ruskeasilmäisiä, ja miehet mustia rumia, vähän kuin kirveellä veistettyjä... Kaupungin sivukujat olivat aavemaisen hiljaisia, ihan kuin autioita. Kap Verdeä taidetaan mainostaa hyvänä lomakohteena, mutta ainakin itsellä jäi aika ankea kuva noilta kahdelta saarelta, missä vierailimme. Toki voihan olla, että toiminnot kehittyvät ja infra sekä palvelut nykyaikaistuvat, jos siihen sitten ylipäänsä on tarvetta - ken tietää ja kuka tarvii mitäkin....
— Anssi Peuhkurin päiväkirja
Hintataso ei ollut mitenkään erityisen halpaa, ainakaan siellä missä me liikuimme ja teimme hankintoja. Varsinaista tutustumista saaren muuhun ympäristöön emme valitettavasti tehneet.
Naiset olivat nättejä, ruskeasilmäisiä, ja miehet mustia rumia, vähän kuin kirveellä veistettyjä... Kaupungin sivukujat olivat aavemaisen hiljaisia, ihan kuin autioita. Kap Verdeä taidetaan mainostaa hyvänä lomakohteena, mutta ainakin itsellä jäi aika ankea kuva noilta kahdelta saarelta, missä vierailimme. Toki voihan olla, että toiminnot kehittyvät ja infra sekä palvelut nykyaikaistuvat, jos siihen sitten ylipäänsä on tarvetta - ken tietää ja kuka tarvii mitäkin....
— Anssi Peuhkurin päiväkirja
Seuraavaan etappiin Barbadokselle oli matkaa 2000 mpk. Lastasimme ruokaa kaksi auton takakontillista, juomaa 150 litraa, pullovettä 300 litraa, tankkeihin talousvettä, ja dieseliä 360 litraa.
Lähtöä edeltävänä iltana Jatta kaivoi viulunsa ja soitti Finlandian siinä illan hämyssä. Olin puoli vuotta odottanut, että milloin hän herkistyy niin, että tukeutuu viuluun. Lähtö tälle mantereiden väliselle legille oli sitten syy.
Lähtö oli 29.11. perjantaina. Vanhojen perinteiden mukaan merelle ei pitäisi lähteä perjantaisin. En tiedä mihin se perustuu, mutta me lähdimme. Miehistö alkoi olla laiturielämää täynnä. Hehän olivat tulleet purjehtimaan.
Sääennusteet olivat luvanneet pari ensimmäistä päivää heikkoa tuulta, jos sitäkään. Matkamme ei paljon edistynyt purjein ja kaksi ensimmäistä yötä ajettiin koneella. Parin heikkotuulisen päivän jälkeen tuuli virisi ja päätimme, ettei konetta käytetä, koska matka oli vasta alussa ja polttoainetta rajallinen määrä. Vaihdoimme ajovuorot niin, että jokainen oli kaksi tuntia vahdissa yksin.
Murheitakin oli. Kaasun tulo hellaan loppui. Moottori ei sammunut kuin mekaanisesti. Kumpikin asia selvisi. Kaasupullon alennin vaihdettiin, ja tehtiin mekaaninen sammutinjärjestelmä koneelle. Kiitos näppärälle miehistölle.
 |
Ensimmäisenä joulukuuta kaikki kävivät Atlantissa uimassa! Viritettiin naru perään ja siinä roikkuen peseydyttiin. Vesi oli n. 27 asteista. |
Pidimme lauluharjoitukset Itsenäisyyspäivän juhlaa varten. Jatta viritti viulun ja tapaili Finlandiaa. Meillä on Saulin kuva, mutta ei maammelaulua. Veneen musiikkivarastosta löytyi levy Hakkaa päälle - Rauno Vanteen sovitus! Siinä oli Itsenäisyyspäivän aaton musiikillinen puoli. Itsenäisyyspäivänä katsotaan minkälaisen juhlan sää antaa meidän pitää.
 |
| Jatta ja Viulu-Finlandia. |
29.11. klo 12.45 saimme vihdoin köydet irti. Alkoi miehistö käymään jo vähän kärsimättömäksi muutaman päivän "odottelun" jälkeen. Kari ja Jatta ovat päässeet kadehdittavan upeasti kiinni tähän "mañana"- elämänrytmiin, mutta meillä miehistö ressukoilla painaa aikataulut siellä jossakin....
Sääennusteita on seurattu tarkasti ja lähipäivien ennusteet vaikuttavat edelleen heikkotuulisilta, mutta sitten sitä "pasaatiakin" olisi ilmeisesti tulossa.
Löpö- ja vesitankit ovat täpötäynnä ja lisäksi kannella irtokanistereita, löpöä yhteensä n. 300 ltr, mikä riittää reiluun 4 vrk:n koneella ajoon - kolmannes koko matkasta, ei siis kovin paljon.
Kokonaistavoiteaika n. 13-14 vrk, mikä vaatii n. 6 solmun keskinopeuden / n. 140-150 mailin vuorokausietenemän purjeilla "oikeaan" suuntaan. Tavoite on realistinen, mutta vaatii niitä pasaatituulia. Tavoitemaalia ei ole määritelty, mutta tod.näk. Barbados tulee ekana vastaan. Maileja on kuitenkin aika paljon vielä edessä, n.2000....
Lähtiessä meri osoittautui kuitenkin tyyneksi ja päätimme edetä ensimmäisen yön konevoimin ja katsoa, mihin tämä sää kehittyy...kevyet tuulivirtaukset pyörivät epämääräisesti. Muutama genaakkeriyritys ei vienyt venettä halutusti eteenpäin.
Aloimme toteuttaa vahtivuoroja 1 hlö/2h tahdilla. Tuon päivystysajan jaksaa olla jotenkin hereillä ja sitten tulee pitempi lepoaika. Katsotaan miten tämä tästä lähtee rytmittymään.
Nyt iltavuorossa klo 22.55 tuuli näyttäisi vähän viriämisen merkkejä, mutta katsellaan...
Edessä välkehtii jonkinlainen ukonilma, joten seurataan sitäkin. On aika hiostavaa, pärjää shortseissa ja t-paidassa ainakin vielä...
Tuulihan heräsi, kuten oli ennustettu (tosin vuorokausi myöhässä) ja pääsimme purjehtimaan käytännössä koko päivän hyvässä tuulessa ja maileja kertyi ekana vuorokautena n. 135. Koneella ajoa n. 15h, mikä on huono homma!
Mainittavina tapahtumina; Jorman ajama broutsi, missä aalto "murtui" veneen päälle - märkää (myös sisällä) ja kahdet paukkuliivit laukesi, ei vaurioita. Toinen varoitus Jormalle, kolmannesta määräaikainen ruorikielto ja ylimääräisiä sisätöitä..
Ruuan laiton yhteydessä ilmeni ongelmaa kaasun tulemisessa. Selvittelyn jälkeen vika oli paine- venttiilissä ja uusi löytyi veneen lvi-varastosta - saatiin taas maistuva lämmin ruoka ala Jussa.
Iltavahdissa klo 22.20 tyyntä ja maininki keinuttaa ja hakkaa reivattua isoa. Odotetaan tuulta... Aika inhottavaa hommaa, mutta minkäs teet.... jokaista yötä ei ole varaa ajaa koneella. Yläpuolella tähtitaivas, mutta ympärillä aavemaisen pimeää. onkohan tää jotain merisumua? tiedä siitä, muttä mitään/ketään ei näy...
— Anssi Peuhkurin päiväkirja
Sääennusteita on seurattu tarkasti ja lähipäivien ennusteet vaikuttavat edelleen heikkotuulisilta, mutta sitten sitä "pasaatiakin" olisi ilmeisesti tulossa.
Löpö- ja vesitankit ovat täpötäynnä ja lisäksi kannella irtokanistereita, löpöä yhteensä n. 300 ltr, mikä riittää reiluun 4 vrk:n koneella ajoon - kolmannes koko matkasta, ei siis kovin paljon.
Kokonaistavoiteaika n. 13-14 vrk, mikä vaatii n. 6 solmun keskinopeuden / n. 140-150 mailin vuorokausietenemän purjeilla "oikeaan" suuntaan. Tavoite on realistinen, mutta vaatii niitä pasaatituulia. Tavoitemaalia ei ole määritelty, mutta tod.näk. Barbados tulee ekana vastaan. Maileja on kuitenkin aika paljon vielä edessä, n.2000....
Lähtiessä meri osoittautui kuitenkin tyyneksi ja päätimme edetä ensimmäisen yön konevoimin ja katsoa, mihin tämä sää kehittyy...kevyet tuulivirtaukset pyörivät epämääräisesti. Muutama genaakkeriyritys ei vienyt venettä halutusti eteenpäin.
Aloimme toteuttaa vahtivuoroja 1 hlö/2h tahdilla. Tuon päivystysajan jaksaa olla jotenkin hereillä ja sitten tulee pitempi lepoaika. Katsotaan miten tämä tästä lähtee rytmittymään.
Nyt iltavuorossa klo 22.55 tuuli näyttäisi vähän viriämisen merkkejä, mutta katsellaan...
Edessä välkehtii jonkinlainen ukonilma, joten seurataan sitäkin. On aika hiostavaa, pärjää shortseissa ja t-paidassa ainakin vielä...
Tuulihan heräsi, kuten oli ennustettu (tosin vuorokausi myöhässä) ja pääsimme purjehtimaan käytännössä koko päivän hyvässä tuulessa ja maileja kertyi ekana vuorokautena n. 135. Koneella ajoa n. 15h, mikä on huono homma!
Mainittavina tapahtumina; Jorman ajama broutsi, missä aalto "murtui" veneen päälle - märkää (myös sisällä) ja kahdet paukkuliivit laukesi, ei vaurioita. Toinen varoitus Jormalle, kolmannesta määräaikainen ruorikielto ja ylimääräisiä sisätöitä..
Ruuan laiton yhteydessä ilmeni ongelmaa kaasun tulemisessa. Selvittelyn jälkeen vika oli paine- venttiilissä ja uusi löytyi veneen lvi-varastosta - saatiin taas maistuva lämmin ruoka ala Jussa.
Iltavahdissa klo 22.20 tyyntä ja maininki keinuttaa ja hakkaa reivattua isoa. Odotetaan tuulta... Aika inhottavaa hommaa, mutta minkäs teet.... jokaista yötä ei ole varaa ajaa koneella. Yläpuolella tähtitaivas, mutta ympärillä aavemaisen pimeää. onkohan tää jotain merisumua? tiedä siitä, muttä mitään/ketään ei näy...
— Anssi Peuhkurin päiväkirja
Pojat innostuivat kalastuksesta ja saalistakin tuli. Pulkkisen kalakirjasta totesimme, että jotain Jackeja nää on, ja kalat laskettiin takaisin. Tunnin välein siellä aina joku uistinta näykki.
Itsenäisyyspäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta ei kovin tuulisena. Osa peseytyi veneen perässä roikkuen, kun toiset tyytyivät vanhoihin tuoksuihin... Päivä meni rutiinilla ulappaa tarkkaillen. Jussa oli laatinut menun ja sen mukaan mentiin illalla. Otimme "vieraita" vastaan – pääovesta Cape Verden kunniakonsuli Joren ja keulaluukusta purjehduskunnan vanhimman, Anssin. Tervetuliaismalja nautittiin. Se oli valmistettu s/y Aidan salaisen reseptin mukaan... maistui ihan rommille. Toimittaja teki filmidokumentin juhlistamme. Se tulee myyntiin kun saavumme ihmisten ilmoille. Lopuksi lauloimme Maamme-laulun. Huomenna olemme matkan puolivälissä ja viimeinen 1000 mpk menee rikki.
Päivät menevät jo rutiinilla, kun viimeinen tonni menee rikki 8.12 klo 19.00. Juhlistimme sitä rommipaukulla. On alkanut helpottaa henkisesti, kun tietää matkan lyhenevän päivä päivältä. Avun saaminen keskelle Atlantin valtamerta ei ole yksinkertainen asia. Jos apua tarvitsee niin sitä saa vain laivoilta ja toisilta veneiltä. Onneksi ei ole havereita sattunut, ja kaikki ovat olleet terveenä.
13.12. olemme matkustaneet viikon päivät hyvien tuulien saattelemana. Olemme edenneet 6-8 solmun nopeudella ja matkaa on jäljellä 300 mpk! Aallokko tulee E ja tuuli NI ollen 2-5 metriä.
Elämä veneessä kuluu lueskellen, aavaa tarkkaillen ja miettien matkaveneilyn järkevyyttä. Maailman kaikkeutta, ihmisen pienuutta, ja luonnon voimaa. Tähdet valaisevat yöllä kuin nouseva kuu, jos ei ole pilvistä. Sadekuurot virkistävät... tai sitten eivät. Tänään tuli täyteen kaksi viikkoa merellä sitten Cape Verden. Jos tahti jatkuu samana, olemme 15.12. sunnuntaina Barbadoksella.
Olemme nähneet muutaman laivan ja kolme purjevenettä horisontissa. Muuten pelkkää aavaa! Yksi delfiinihavainto, ja lentokaloja, joita ajoittain löytyy aamuisin veneestäkin. Tiedämme, että ympärillämme on 150 ARC-purjevenettä menossa Saint Luciaan, mutta ei niitä missään näy.
Olemme vastaanottaneet sääennusteet säämiehiltämme Martti Eiskoselta ja Matti Koukulta soittamalla heille satelliittipuhelimella joka toinen päivä. Ilmoitamme heille koordinaatit ja he katsovat Passage Weatherista ennusteet. En saanut satelliittipuhelinta ja tietokonetta paritettua, että sen kautta olisimme päässeet kiinni sääennusteisiin. Kun laitteilla on muutama vuosi eroa, niin ne eivät tue toisiaan. Jos joku varustaa veneen tällaiselle keikalle, palkkaa "nörtti", kerää kaikki vimpaimet, ja anna ammattilaisen tehdä asennus ja koekäyttö kotisatamassa.
Tuuli on jatkunut tasaisena 10-20 notskin nopeudella koko viikon ja matkamme on edistynyt hyvin. Ajamme isopurjeella yhdellä reivillä leikkaavasti ja nopeus on 6-8 solmua. Nyt 14.12. klo 11.00 on matkaa jäljellä 135 mpk. Huomenna aamupäivällä olemme Barbadoksella!
Tähän Cape Verde-Barbados 2000 mpk matkaan tulee kulumaan 16 vrk. Ilmassa on odotuksen tuntua. Sitä ei käy kiistäminen. Mutta joulukiireitä emme ole kokeneet, vaikka miehistö pelkää kotiinpaluuta, ja niitä tehtäviä mitkä heitä odottavat.
Aamu valkeni ja Barbadoksen valot tulivat näkyviin n. klo 05.00. Mieliin alkoi tulla voiton tuntu. Selvisimme 16 vuorokauden matkasta ilman vahinkoja ja henkisestikin vaurioitta. Ruoka ja juoma ovat riittäneet. Jussa on leiponut tuoretta leipää! Tuoretavarahan loppui jo alkumatkasta. Pullovesi riitti, kuten myös talousvesi.
Vene kesti, mutta oli se kyllä tiukoillakin. Olemme kokeneet kaikki säätyypit. Pahaa myrskyä ei ollut, mutta tuulta ja aallokkoa riitti aivan viime metreille. Kierrettäessä Barbadoksen eteläkärkeä aallokko nousi noin 6-8 metriin - vaikea arvioida. Yli kahden kilometrin syvyinen meri mataloitui hiekkasärkkien 60 metrin syvyiseksi, ja silloin aalto nousee.
Olemme Barbadoksen Yacht Clubin poijussa. Rannassa on suihkut, veskit, ravintola ja neljä tenniskenttää!
Miehistö koostui kaiken alan ammattilaisista. Eivät tunteneet toisiaan ennestään, mutta hitsautuivat hämmästyttävän hyvin yhteen. Veneessä säilyi sopu loppuun asti ja kaveruus vain syveni. Olemme siis ystäviä edelleen!
Anssi Peuhkuri on purjehdusammattilainen ja armoton ruorimies sekä purjeidensäätäjä. Jaksoi väsymättä työskennellä kannella ja johti reivaus- ja genakkerin säädöt.
Jorma Julku, jolta ei energia lopu, on hiihtänyt Virojoelta Jäämerelle, purjehtinut Stalinin kanavan Huippuvuorille, rakentanut veneitä koko ikänsä ja hänen viimeisin, 44-jalkainen teräsjahti on purjehduskunnossa.
Jussa Leino on sukeltanut koko ikänsä. Ajaa 44-jalkaisella teräsjahdilla, otti nyt ensiopit purjehdukseen. Oppi heti ne asiat mitä opetettiin, vaikka välillä haikaili moottoripaattiin. Osoittautui kovien kelien kokiksikin, ja lopussa leipien paistaminen näissä olosuhteissa kruunasi kaiken.
Jatan sitkeyttä minä ihmettelin. Kunnioitan ja korkealle hattua nostan. Eihän tällainen veneily "normaalin" naisen elämää ole. Peseytymättä monta vuorokautta, hyvinkin epäsäännöllisellä ruokailulla, ja vene vatkaa välillä joka suuntaan. Kahvoista piti pitää kiinni aina liikuttaessa, muuten löysi itsensä jostain nurkasta. Henkisestikin kesti, vaikka välillä näki, että tiukilla on. Jos jotakuta pitää kiittää ja onnitella, niin hän ne on kiitokset ansainnut, mitä suurimmassa määrin!
Purjehdus Gran Canarialta Cape Verden kautta Barbarokseen kesti yhteensä 22 vuorokautta, 3000 meripeninkulmaa, eli noin 5400 kilometriä. Siinä olisi autokilometrejäkin omiksi tarpeiksi.
