Tehtiin viimeiset säädöt ja valmistelut, ja päästiin lähtemään 15.45, edessä yöpurjehdus. Oli tehty tilit selväksi Clubin kanssa, sekä soitettu St. Luciaan ja varattu laituripaikka. Oli luvassa 10-20 solmun tuuliennuste. Kahdella reivillä kuitenkin aloitettiin, ja saadaan tuuliperäsinkin toimimaan, kun sivusta tuuli ja aallokko oli siedettävä.
Pimeys tuli sitten klo 19.00 ja matka taittui kuuden solmun nopeudella Barbadossaaren suojassa suurilta aalloilta.
Jossain vaihetta yötä tuli ensimmäinen sadekuuro ja tuulirintama. Vene jouduttiin ottamaan käsiohjaukselle. Tuulen hiukan laannuttua otettiin jenua kokonaan sisään ja käynnistettiin kone. Saatiin tuuliperäsin pelittämään. Nyt vaaksottiin, että mennäänkö etelän vai pohjoisen kautta Lucialle. Päädyttiin pohjoisreitille. Odotettiin päivän valkenemista kuin lehmä kesää.
Päivä valkeni ja aallokko suureni. Siinä veivauksessa sitä taas mentiin eikä meinattu. Jos jotain odottaa, niin kaksikin tuntia on pitkä aika. Niissä tunnelmissa St. Lucian pohjoiskärkeä kierettiin.
Saavuimme Rodney Bay marinan lahdelle väsyneen sekavassa mielialassa klo 9.00. Saimme yhteyden VHF:llä marinaan ja saimme laiturinumeron, johon kiinnityimme ties kuinka monen keinahtelevan vuorokauden jälkeen. Cape Verdessä olimme viimeksi laiturissa, joten on pienen juhlan aika, kun ei keinu kuin miehistön päässä...
Jatta kävi tekemässä tuloselvityksen, ja minä selvittelin venettä yön jäljiltä. Otimme lasit viiniä ja menimme nukkumaan.
Kello 16.00 alkoi sitten laiturielämä täällä Saint Luciassa, jossa oli edelleen paljon ARC-veneitä.
Olemme viihtyneet pari viikkoa täällä, ja päivät menevät kuin elokuvissa. Marinaan ovat saapuneet suomalaiset veneet Katariina, Calimera ja Endaku. Viimeksi mainittu on ollut näillä vesillä jo neljä vuotta. Poijussa odottaa vielä yksi suomalaisvene pääsyä satamaan.
Huomenna 11.1 starttaa 40 ARC-venettä maailmanympäripurjehdukselle!
Olemme tehneet paikallisbusseilla retkiä lähiseuduille. Säätyyppi on tuulinen, aurinkoinen, lämmin ja hiostava. Sadekuurot tervehtivät päivittäin ulkona liikkuvia. Sateet kestävät 5-10 min ja sitten paistaa taas aurinko! Tuulen suunta on nyt ollut idästä varmaan neljä viikkoa, ja ennusteiden mukaan jatkuu samana. Ovatko nämä nyt niitä pasaatituulia, en tiedä, odotin hiukan helpompaa tuulivoimaa.
Marinassa on kaikki palvelut. Pyykit haetaan ja tuodaan veneiltä joko sähköautolla tai veneellä. Roskapussin voi jättää laiturille, ne kerätään siitä pois. Suihkuun ja veskiin on matkaa 100 metriä ja kauppaan, kuten myös venetarvikeliikkeeseen 150 metriä. Ravintolat ovat samalla alueella. Veneitä on kaikilta maailman meriltä, niin jetsetin laivoja kuin pienempiäkin. Viikkohinta on 164 euroa. Täältä löytyy kaikkea mitä veneilyssä tarvitsee.
Teetimme veneen happoteräsosien kiilloituksen ja kylkien puhdistuksen alan miehillä. Täällä tarjotaan päivittäin palveluja, mitä ikinä haluatkaan. Meille esitettiin mm., että jos vuokraatte auton, niin tumma paikkakunnan erittäin mukava kaveri voi lähteä oppaaksi. Jos haluatte ajaa itse, niin hän voi istua takanakin.
Täällä on vasenkätinen liikenne. Ei olla vuokrattu autoa, vaan olemme käyttäneet paikallisbusseja. Maksaa euron, kun mennään tuohon keskustaan. Täällä on oma rahayksikkö, Eastern Caribbean dollar.
Ihmiset ovat ystävällisiä, tervehtivät kaikkia tullessa bussiin ja kauppaan, mikä meistä on outoa!
Lähiviikkojen sää lupaa tyyntyvää, ja me mietimme, joko suuntaamme tästä etelään. Mutta mietitään, kokonaissuunnitelma ei ole valmis. Tahtoo sanoa, että tulemmeko kevään aikana takaisin Eurooppaan, vai jätämmekö veneen johonkin, vai menemmekö Panamaan. Eiköhän nämä asiat loksahda kohdalleen, sillä neuvojia ainakin löytyy.
