lauantai 6. heinäkuuta 2013

Osa 5: Lappeenranta - Kööpenhamina

Matka alkoi silloin sunnuntaiaamuna hyvinkin sekavassa mielentilassa. Lähteä kotikaupungista, jossa koti ollut 67 vuotta?!

Nyt siellä ei ole mitään, jos ei lasketa tärkeimpiä: Siiriä ja Saimia, tyttäremme, kaksi hienoa tyttöä! Ikävä alkoi heti, vaikka parin päivän hoidossaolon jälkeen heidät oli mukava aina palauttaa omaan kotiin, ja alkaa ikävöidä, että milloin he palaavat rikastuttamaan elämäämme.

Tässä "minä, minä" -yhteiskunnassa mekin voimme ajatella sitä, että koetaan se, mikä vielä on mahdollista, ja käydään sitten kiikkutuoliin, joka jäi Masan hoitoon ja huoltoon.

Saimaan kanava kahdeksine sulkuineen on hyvinkin selkeä ja helppo taival. Tuutin Seppo ja Liisa toivat Mälkiän sululla mansikat matkaevääksi. Nuijamaalla tulli ja raja Suomesta ulos. Pälli, Venäjän raja ja Brushnishoen tulli. Muodollisuudet menevät sujuvasti ja aikaa kuluu kanavaosuuteen n. 8 h. Kaikki kanavatiedot löytyvät Trafin sivuilta.

Viipuri ohitetaan, koska siellä poikkeaminen vaatii viisumin. Uuraasta suuntaamme avomerelle. Suursaari kierretään etelän kautta, ja suunta Helsinkiin, jossa Suomenlinnan tullissa/rajalla ilmoittaudutaan Suomeen takasin.

Lauttasaaressa HSK vieraspoijuissa tehdään viimeiset säädöt ja menetetään n. 500 €. Tavattiin Veneen edelliset omistajat, Jari Noponen joka kiersi maapallon Aidalla, ja Jyrki Larinlahti jolta vene ostettiin syksyllä 2012.

 

2. Heinäkuuta Kööpenhamina sitten saavutettiin. Nyt ensimmäiset internetyhteydet saatiin toimintaan. Matkanteko ei ole vielä muuttunut rauhalliseksi, tai rauhoittavaksi. Tultiin yhdeksässä päivässä Lappeenrannasta tänne Kööpenhaminaan, kaiketi kaikkiaan n. 650 meripeninkulmaa. Visbyssä oltiin kaksi ja Helsingissä yksi yö, muuten teimme matkaa yhtäjaksoisesti.

Kaiketi kaikki Itämeren vastatuulet koettiin, joskin myös purjehdusta päästiin kokemaan. Oli kirkasta, sateista, sumuista, tyyntä ja myrskyäkin, niin kuin näille leveyspiireille kuuluu. Kaikki onnistui, ja saatiin veneeseen kuuluvaa luottamusta, kuten kokemustakin. Arska ja Mikko antoivat tukea ja turvaa, joilla veneen käsittely ja hallinta tulivat tutuksi.

Viikon aikana on ollut pieniä ongelmia, alkaen tutustumisella kolmitiehanan sielunelämään. Periaatteessa se on kaksitiehanana? Arska sen Maritimin myymälässä selvitti, että milloin auki, milloin kiinni ja piirsi ohjeet, jotta WC toimii.

Sähköpuolella ilmeni kontaktihäiriöitä, joita ei voinut ennekoida. Jälkiviisaana, jos kaikki sähkötyöt on tehty uusiksi, niin ei tule ongelmia. No, asiat on hallinnassa, ja ilmeisesti kaikkea sattuu ja ne hoidetaan kuntoon.

Meillä on ollut tietty aikataulu tähän asti. Arto Pyysalo ja Mikko Kokko palaavat kotiin täältä, ja me aloitamme rauhallisen etenemisen kohti Kiilin kanavaa, kunhan tuuli ja ilma ovat myönteisiä, ja kymmenet pikkujutut saadaan tehtyä, mm. kompassin valot jne.

Elokuun aikana on mentävä Biskajan yli ja marraskuussa Atlantin, jos Palmasiin sitä ennen päädymme. Karibialla on tarkoitus katsoa, onko tämä meidän juttu; tullaanko kotimaahan vai minne?!

Mikä saa ihmiset tulemaan maailman ääristä katsomaan tätä pientä merenneitopatsasta?

Jatta tähystää merelle, että joko lähdetään!