lauantai 18. heinäkuuta 2015

Osa 35: Takaisin Eurooppaan

On ollut sellaista menoa ja meininkiä, että kirjoittamiseen ei ole ollut aikaa, eikä kykyä keskittyä. Toivon, että kaikki ymmärtävät paineet, mitä tälläinen valtameripurjehdus tuo mukanaan. Käyn nyt ylimalkaisesti läpi paluuta reitiltämme St Maarten - Bermuda - Azorit - Falmout.

Sen voi todeta, että oli haasteellisempaa palata, vaikka matkat jaksottuivat kolmeen legiin. Maarten-Bermuda 700 mpk 7 vrk, Azorit 1400 mpk 14 vrk ja Falmout, England 1200 mpk 11 vrk. Yhteensä koko operaatio kesti 41 vuorokautta, joista 32 veneessä. Lähdettiin 4.5.2015 St Maartenilta ja oltiin Falmoutissa 14.6. Paras vuorokausimatka oli 175 mpk, eli keskinopeus 7.2 kn. Meripenikulmahan on 1852 metriä. Oli ennakkoon tiedossa paremmin mitä tulossa on. Säätyypit oli vaihtelevampia, vaikka ei mennessäkään pasaateja tahtonut löytyä. Voi verrata siihen, ettei se ensimmäinen laskuvarjohyppykään tuntunut ennakkoon miltään, mutta toinen ja kolmas olikin sitten oma lukunsa, kun tiesi mitä tulossa on. Niin koneestakin loikkaat tyhjyyteen ja olet oman onnesi nojassa!

Ylityksellä tapahtunutta:


Veki vedettiin mastoon kolme kertaa eri syistä.

Kone sammui, kun ajettiin johonkin köysivyyhteen.

Delfiinit kävivät kymmenen kappaleen ryhmässä meitä moikkaamassa, ja ohjasivat keulassa matkaamme kohti määräsatamaa. Kilpikonnat eivät paljon eväänsä hetkauttaneet, vaikka tavattiin niitäkin.

Bermudaan ajettiin yöllä! Kolmosreivi oli käytössä. Wc meni tukkoon. Harmaavesisäiliön tyhjennyspumppu lopetti toiminnan. Maston kattotukikumit valuivat alas. Beibistaakin vaijerista neljä säijettä poikki. Teetimme Azoreilla uuden. Keulavalo häipyi Atlannin syvyyksiin. Suojaverkot repeytyivät aalloista. Pelastusliivit laukesivat veden roiskeista. Ison purjeen ratsastajat kolme irtosivat. Veki ompeli.

Pääskynen tuli kylään 500 mpk lähimmästä rannasta ja oltiin ihmeissään! Se söi Jatan näkkärit ja jatkoi matkaa. Azoreiden jälkeen olimme ajaa valaiden kanssa yhteen kaksi kertaa. Teimme väistöliikkeet ja selvisimme. Veki laihtui matkan aikana 6 kg! Minun kansakoulussa tekemä jakkara on seilannut Atlannin edestakaisin ja on edelleen kasassa! Vietimme kolmet synttärit: Marski 4.6., Kari 5.6., ja Pette 6.6.!




Kolme vuorokautta ajoimme sumussa tutkan opastuksella kohti Falmouttia.



Mukana ollut Pette Sairanen, kirjailija,  dramaturgi, purjehtija, umpihankihiihtäjä, retkiluistelija, meloja ja armoton mies muutenkin, piti kirjaa tapahtumista päivittäin ja kirjoitti lyhennelmän muistiinpanoistaan, kertoo tapahtumat kokemuksensa mukaan. Tuovat vaihtelua muidenkin ajatukset tästä kalliista harrastuksesta: elää mahdollisimman epämukavasti, mutta vapaaehtoisesti, omasta valinnasta!

Veikko Nikkinen kuului myös miehistöön. Hän osoittautui myös erittäin sitkeäksi ja hermonsa hallitsevaksi mieheksi. Monitaitoisuus osoittautui siten, että ei ollut hommaa mikä ei hoitunut, vessan putkiston purkamisesta lihapullien valmistukseen sekä englanninkieliset kuulutukset.

Jatan psyyke ja sitkeys oli ilon aihe, kun vertaa menomatkaan. Hän oli kuin toinen ihminen ja on ylittänyt nyt Atlannin valtameren molempiin suuntiin!

Pekka Laaksonen on mies paikallaan, hän hoiti minun kanssa vuorot siinä missä muutkin. Me ei olla maratoonareita eikä siksi tullakkaan!

Nyt olemme jo Den Helder marinassa Hollannissa. Tulimme Doverista Tomin ja Siirin vahvistuksella 6.7. ja nyt odottelemme tuulien tyyntymistä, että voimme jatkaa kohti Kielin kanavaa.

Kunhan saavumme kotivesille, niin teen yhteenvedon reissusta. Nyt ympyrä on sulkeutunut ja palaamme takaisin samoja reittejä, kuin 2013 menimme kohti Karibiaa.