Osa 8: Cuxhaven - Den Helder

Cuxhavenissa tapasimme suomalaisia purjehtijoita maailman meriltä. Oli kolme vuotta ja seitsemän vuotta meriä kolunneita. Saimme hyviä vinkkejä omaa matkaamme varten.

Yksi päivä oli pyykkipäivä, pyöräily- ja venetarvikepäivä. Ostimme konekoppaan lisää äänieristettä, ja muuta. Aika menee maissa nopeasti, kun kaikkien asioiden hoitaminen vaatii selvitystyötä siitä, missä mitäkin on.

Cuxhavenissa alkoi sitten perehtyminen vuorovesitaulukoihin ja opukseen nimeltä Reeds nautical almanac: Atlantic Europe from the tip of Denmark to  Gibraltar! Olin ostanut ja lainannut kaikki tarvittavat kartta- ynnä muut materiaalit Karibian kierrosta varten, mutta niihin tutustuminen ja opiskelu oli muiden kiireiden takia jäänyt. Soitin Jorma Pulkkiselle, koska hän maailman meriä kolunneena tuntee paikat ja olosuhteet. Jomppa viestittikin takaisin kannustaen kohti lämpimiä vesiä, ja antoi satamavinkkejä.

Satamakirjat ja kartat ovat niin ylimalkaisia, että syvyydetkin jäävät vähän epäselviksi. Aidan syväys 2,40 metriä on mataliin vesiin hankala. Näillä alueilla on hiekkaa siellä täällä, niin rannassa kuin avomerelläkin, joten liikkuessa on oltava tarkkana.

Lähtöaamun koittaessa menimme heti tankkaamaan. Päähän laitoin viininpunaisen lakin, jota en ollut pitänyt koko matkan aikana. Ensin vesitankin täyttö. Ilmaista vettä ei saanutkaan kuin juomiseen, ja meidän satamakortti oli tyhjä. Jatta lähti lataamaan sitä, ja tuli takaisin. Uusi yritys, ja kortti ei ollut latautunut. Olkoon, vesi riittää. Sitten siirtyminen tankkauslaituriin. Kummankaan satamakortti ei kelpaa?! Nyt tajusin heittää sen punaisen hatun pois päästä -veneeseen, en mereen- ei mitään taikauskoa, mutta kuitenkin. Jatta soittaa laituriin merkittyyn numeroon. Loivaliikkeinen harbormaster tulee pyörällä, raaputtaa kortit, ja saa Jatan kortin toimimaan.

Lähdemme merelle seuraamaan virtauksia sekä tuulta, jotta tästä mahtavasta Elbestä päästään eroon. Myöhästyimme korkean veden ajasta, 7.40, vain 20 minuuttia. Tällöin on suotuisin hetki lähteä.

Purje- ja koneajo Norderneyhin, jonka olimme valinneet seuraavaksi satamaksi. Soittaessamme satamaan tuntia ennen saapumista meille kerrottiin, että täyttä on. Soitto uudestaan ja sama tulos. Jatta ilmotti, että tullaan kuitenkin. Paikka löytyi ruoppausproomun kyljestä, joka oli hyvä paikka, ja ei maksanut mitään.

Aamulla kanisterit kouraan ja dieselasemalle aamulenkille, ja kauppaan. Homma hoidettiin, ja lähdettiin merelle. Oltiin vaaksottu seuraava satama ja säätiedot Gribfilestä. Matkaa n. 30 meripeninkulmaa.

Päästyämme merelle pois matalista vesistä huomasimme, miten hyvät tuuli ja sen suunta olivat meille. Saimme veneen tasapainoon purjein ja tuuliperäsimen kanssa. Ensimmäisen kerran tuli oikein hieno tunne. Vene kulki tasaisesti 6,5 solmua ja me elimme veneessä, oltiin ja asuttiin, ja suunta pysyi siinä 250 asteessa, optimaalisessa suunnassa etenemisen kannalta.

Tuuliperäsin ohjaa.

Tulimme siihen tulokseen, että tätä emme hylkää, vaan jatkamme yön yli ja katsomme, mihin on aamulla tultu. Jattahan on sanonut, että aja mihin ajat, mutta minä nukun yöt! No, minulla oli "koiravahti".

Pimeys alkoi yhden aikaan. Niissä virtauksissa ja pimeydessä ei ole kiva ottaa niistä valoista tolkkua. Yhdet valot siellä merellä olivat kiintopisteenä. Ihmettelin, että suuntima niihin ei muutu. Aamun valjetessa selvisi, että se oli öljynporauslautta jossain kaukaisuudessa. Ei muutama kymmenen merinpeninkulmaa hetkauta suuntimia.

Jouduin kolmelta yöllä käynnistämään koneen, jotta saimme lisää vauhtia, sillä se oli purjein pudonnut alle solmuun. Jattakin heräsi koneen meluun, ja oli jo neljältä kannella, ja kyseli vointiani. Viideltä nousi aurinko.

Den Helderin lähellä.

Aamulla oltiin Noord-Hollandissa ja Den Helderin satamassa. Se on lauttaliikenne-, armeija- ja huvivenesataman yhdistelmä, kaikki mainitut sulassa sovussa. On parikymmentä sota-alusta ja sukellusvenettä, isoja ja pieniä. Onko Hollanti Nato-maa?

Iltapäivä meni nukkuessa. Iltalenkin teimme kaupparetkelle keskustaan, mihin matkaa kaksi kilometriä. Kaupassa meille ilmoitettiin, että MasterCard ei kelpaa. Tavarat jäivät sinne odottamaan, kun menimme hakemaan pankkiautomaatista rahaa. Rahaa löytyi ja saatiin ostokset lunastettua.

Aamulla oli pilvistä, kun tähän asti on ollut hellekelit. Päätimme huoltopäivän ohjelmaksi merimuseon, pyykkäyksen, blogiin kirjoittelua.

Seuraavaksi suunnaksi otetaan IJmuiden, joka sijaitsee rannikolla Amsterdamin kohdilla. Belgia, Ranska ja Englanti. Siinä ne suuntimat ovat. Edelleen "aikataulussa", jota ei ole, ylitämme elokuussa Biskajan... mitenkähän siinä käy? Maailma on kaunis, ja elämä lyhyt... pitää paikkansa, mutta maailma on kyllä suuri aluekin veneellä koluta. Nähtävää ja koettavaa on, jos vain tahtoo. Saimaallakin viihtyi 45 vuotta...

Osa 7: Kiel

Olimme saaneet ohjeita kanavaan menosta, mutta ylimalkaisia sellaisia. Jännitimme tietysti, miten toimimme sitten käytännössä. Köydet kuitenkin irroitimme, ja siirryimme kohti Kielin kanavaa. Aikamme pyörittyä kanavan suulla, alkoi viereen kerääntyä veneitä ja homma selvisi. Saimme luvan ajaa sulkuun.

Kanava on n. 54 meripeninkulmaa pitkä ja sulutettu kummastakin päästä. 18 euron kanavankäyttömaksu suoritettiin menopäässä. Sulutus alkoi, kun kaikki olivat käyneet hoitamassa maksun kanavakioskissa.

Alkoi päivän mittainen kanava-ajo. Isoja rahtilaivoja tuli vastaan. Välillä ohjattiin liikennettä valoin.

Oli toinenkin suomalaisvene. Huudeltiin ohitustilanteessa ja kyseltiin kuulumiset. Olivat menossa talveksi Karibialle.

Kielin kanavassa on Rendsburgin ylityspaikka, joka on maailmankuulu sillan ja ilmalossin yhdistelmä. Sillan alla on vaijereihin ripustettu rakennelma, jolla nostetaan kumipyörillä liikkuvaa liikennettä kanavan yli. Tarinan mukaan ilmalossin perusti kippari, joka ei saanut laivurin papereita kanavan halkaisevaa lossia varten...

Läpäisimme sulun kanavan toisessa päässä, ja ajoimme Elbejoen virtausten läpi kohti Cuxhavenia.

Kielin länsipuolella laivat odottavat pääsyä kanavaan.

 
Saavuimme kymmenen yli yhdeksän illalla. Vastatuulessa koneella ajaen nopeus nousi kahdeksaan solmuun, missä on virtausta varmaan kolme solmua. Meidän piti tankata yhden ainoan kerran tällä matkalla, mutta ajoimme ohi. Onneksi oli kanisterit ja niissä polttoainetta sen verran, että pääsimme hyvin Cuxhaveniin.

Osa 6: Kööpenhamina - Kiel

Kööpenhaminassa tasattiin olotilaa ja shoppailtiin reilut kaksi päivää, ja saimme motivaation lähtöä varten. Nyt olimme kahdestaan.

Kööpenhaminan jälkeinen legi koostuu Rödvigin, Klintholmin ja Heiligenhafenin välietapeista, päättyen Kielin kanavaan.

Ensin tankkaus ja merelle. Päiväannokseksi noin 35 meripeninkulmaa.

Rödvig on pienen kalasataman yhteyteen rakentunut huvisatama. Näin heinäkuussa se on täyteen buukattu, mutta kalasataman puolella oli tilaa, missä viivyimme yhden yön.

Seuraava etappi on Klintholm, joka on merestä pystysuoraan nouseva 130 metriä korkea niemi.

Klintholmin rannikolla

Klintholmissa on pienimuotoinen lomakeskus, ja telakka sekä kalasatama. Tämäkin satama on ennestään tuttu, ja tiesimme mihin olemme menossa. Löytyi kylkipaikka, ja suomalaisia ottamaan vastaan.

Matka Heiligenhafeniin kestikin sitten 14 tuntia, ja siirryimme kuningaskunnista ja kruunuista eurovaltakuntaan, eli Saksan maahan. Satamaan mahtuu arviolta tuhatkunta venettä, mutta suomalaisia oli vain kaksi. Täällä vietimme kaksi yötä. Vuorokausimaksu 17,50 euroa ilman sähköä ja sähköllä 19,50 euroa!

Lähdimme kohti Kiiliä hyvässä tuulessa, ja purjein matka taittui alkuun todella komeasti. Tahtomattamme jouduimme kisailemaan muiden purjehtijoiden kanssa. Ensin voitettiin, sitten hävittiin kun tuuli laantui. Koneella ja purjeella taas voitettiin.

Tällä osuudella tuntuivat veneen ominaisuudet ja purjehduskyky siltä, että ikää hävisi 20 vuotta. Siitä huolimatta kahdeksantuntisen päivän jälkeen väsytti. Kiilin lahdelle tultaessa lämpötila nousi hellelukemiin. Paikka löytyi Düsternbrookista, Kiilin kanavasta etelään. Kiinnityimme suomalasveneen viereen, kuulimme heiltä kanavauutiset, ja saimme hyvät vinkit jatkoon.

Purjeveneiden aatelia Kielin huvivenesatamassa. Aida näkyy taustalla.

Kööpenhamina - Kiel tultiin puoliksi purjein ja konevoimaa käyttäen. Dieseliä poltettiin n. 60 litraa.

Meidän on tarkoitus edetä vähän kerrallaan, ja katsoa myös satamaympäristöjä. Emme halua polttaa kaikkia voimia ensimaileilla.

Olemme eläneet ilman television katselua ja muuta maallista hyvinvointia. Toimeen on tultu. Ei tiedetä Kataisen ja Urpilaisen suorituksista, eikä muistakaan polittisen elämän uroteoista tai ongelmista. On keskitytty vain veneen ja oman elämän hoitoon.

Osa 5: Lappeenranta - Kööpenhamina

Matka alkoi silloin sunnuntaiaamuna hyvinkin sekavassa mielentilassa. Lähteä kotikaupungista, jossa koti ollut 67 vuotta?!

Nyt siellä ei ole mitään, jos ei lasketa tärkeimpiä: Siiriä ja Saimia, tyttäremme, kaksi hienoa tyttöä! Ikävä alkoi heti, vaikka parin päivän hoidossaolon jälkeen heidät oli mukava aina palauttaa omaan kotiin, ja alkaa ikävöidä, että milloin he palaavat rikastuttamaan elämäämme.

Tässä "minä, minä" -yhteiskunnassa mekin voimme ajatella sitä, että koetaan se, mikä vielä on mahdollista, ja käydään sitten kiikkutuoliin, joka jäi Masan hoitoon ja huoltoon.

Saimaan kanava kahdeksine sulkuineen on hyvinkin selkeä ja helppo taival. Tuutin Seppo ja Liisa toivat Mälkiän sululla mansikat matkaevääksi. Nuijamaalla tulli ja raja Suomesta ulos. Pälli, Venäjän raja ja Brushnishoen tulli. Muodollisuudet menevät sujuvasti ja aikaa kuluu kanavaosuuteen n. 8 h. Kaikki kanavatiedot löytyvät Trafin sivuilta.

Viipuri ohitetaan, koska siellä poikkeaminen vaatii viisumin. Uuraasta suuntaamme avomerelle. Suursaari kierretään etelän kautta, ja suunta Helsinkiin, jossa Suomenlinnan tullissa/rajalla ilmoittaudutaan Suomeen takasin.

Lauttasaaressa HSK vieraspoijuissa tehdään viimeiset säädöt ja menetetään n. 500 €. Tavattiin Veneen edelliset omistajat, Jari Noponen joka kiersi maapallon Aidalla, ja Jyrki Larinlahti jolta vene ostettiin syksyllä 2012.

 

2. Heinäkuuta Kööpenhamina sitten saavutettiin. Nyt ensimmäiset internetyhteydet saatiin toimintaan. Matkanteko ei ole vielä muuttunut rauhalliseksi, tai rauhoittavaksi. Tultiin yhdeksässä päivässä Lappeenrannasta tänne Kööpenhaminaan, kaiketi kaikkiaan n. 650 meripeninkulmaa. Visbyssä oltiin kaksi ja Helsingissä yksi yö, muuten teimme matkaa yhtäjaksoisesti.

Kaiketi kaikki Itämeren vastatuulet koettiin, joskin myös purjehdusta päästiin kokemaan. Oli kirkasta, sateista, sumuista, tyyntä ja myrskyäkin, niin kuin näille leveyspiireille kuuluu. Kaikki onnistui, ja saatiin veneeseen kuuluvaa luottamusta, kuten kokemustakin. Arska ja Mikko antoivat tukea ja turvaa, joilla veneen käsittely ja hallinta tulivat tutuksi.

Viikon aikana on ollut pieniä ongelmia, alkaen tutustumisella kolmitiehanan sielunelämään. Periaatteessa se on kaksitiehanana? Arska sen Maritimin myymälässä selvitti, että milloin auki, milloin kiinni ja piirsi ohjeet, jotta WC toimii.

Sähköpuolella ilmeni kontaktihäiriöitä, joita ei voinut ennekoida. Jälkiviisaana, jos kaikki sähkötyöt on tehty uusiksi, niin ei tule ongelmia. No, asiat on hallinnassa, ja ilmeisesti kaikkea sattuu ja ne hoidetaan kuntoon.

Meillä on ollut tietty aikataulu tähän asti. Arto Pyysalo ja Mikko Kokko palaavat kotiin täältä, ja me aloitamme rauhallisen etenemisen kohti Kiilin kanavaa, kunhan tuuli ja ilma ovat myönteisiä, ja kymmenet pikkujutut saadaan tehtyä, mm. kompassin valot jne.

Elokuun aikana on mentävä Biskajan yli ja marraskuussa Atlantin, jos Palmasiin sitä ennen päädymme. Karibialla on tarkoitus katsoa, onko tämä meidän juttu; tullaanko kotimaahan vai minne?!

Mikä saa ihmiset tulemaan maailman ääristä katsomaan tätä pientä merenneitopatsasta?

Jatta tähystää merelle, että joko lähdetään!